The Holy: Mono Freedom

Playground Music

Mit�p� jos ihmiset vain poistuisivat t�lt� pallolta? Jos kaikki vain pakkaisivat tavaransa ja suuntaisivat raketeilla kohti l�hint� mustaa aukkoa, ja sit� kautta oletettavammin viel�kin kauemmas? Mit� silloin tapahtuisi toisaalla ihmisille ja heid�n taakseen j�tt�m�lle planeetalle, sen luonnolle? Kuinka kaikki korjaantuisi � jos korjaantuisi?

Mono Freedom on mielenkiintoinen teemalevy, sill� se ei rakenna mit��n synkki� dystopioita, vaan pohtii n�it� asioita positiivisesti, niin ihmiskunnan taakseen j�tt�m�n maailman kuin itse l�htij�idenkin kulmista tarkasteltuna. Tunteet ovat suuria ja kertomus valtava, sek� samaan aikaan ihmisen kokoinen.

The Holy ei saarnaa, vaan kertoo omalla, modernin rockin kielell��n, kuinka asiat voisivat tapahtua. Yhtyeen rock on aiheeseen sopivasti ajatonta, elektronisen rockin, post-punkin ja toisinaan hieman kraut rockinkin noustessa johtavaan asemaan. Takova I Don�t Know kasvaa huimaksi pinaakkeliksi, kenties jopa koko albumin korkealentoisimmaksi numeroksi, mutta ehk� t�rke�mpi kipale kuullaan heti per��n, kun Love Is Just a Word That We Use nostaa jalkaa kaasulta. T�m� balladinkaltainen ei ole sokerissa upotettu irtonumero, vaan se tuiki t�rke� suvanto, joka jakaa pitk�soiton johdonmukaisesti kahteen lohkoon.

Alkupuolen suuria kappaleita ovat eitt�m�tt� sinkuiksikin valjastetut The Rocket Song, ja jylh�sti soiva ja sielua kouraiseva Twilight of the Idiots. Kumpikin n�ist� on brucespringsteenmaisella tavalla suuria rockbiisej�, joiden soundi- ja tyylipakit ovat osin per�isin kuitenkin uudelta vuosituhannelta, oletettavammin jostain Brittein saarten suunnilta. Unohtaa ei voi my�sk��n saksalaisten 70-luvun motorik-taitureiden ja kraut-velhojen perint��.

J�lkimm�isell� puoliskolla johtot�hdeksi kohoaa mielest�ni rahdun enemm�n konevoimaan nojaava Dada Love, joka osaa piilotella p��valttikorttiaan ensimm�isen minuutin ajan, niinp� kun biisi l�htee t�yteen vauhtiin, on se sitten menoa. Kokonaisuuden kummallisin ja irrallisin numero, ainakin soundiensa puolesta, on puolestaan Museum of Modern Hearts. Ankkuriraidaksi osuva ja kaihoisassa maalailussaan ainoa oikea p��t�s upealle levylle.