Rapcore – alkuun mietin toisenkin kerran mitä saatteen määritelmä oikein kertoo minulle turkulaisryhmän musiikista. Arvelin Out Of Boundsin suoltavan lähinnä jotain Nu-metallia rankalla räpätyksellä varustettuna, mutta eipä se sitten ihan noinkaan mennyt...

Seitsemän biisin mittainen demo lähtee liikkeelle energisen Work In Progress raidan iskeytyessä silmille. Lievää hittipotentiaaliakin sisältävä kappale yhdistelee kekseliäästi Kornin ja Machine Headin parhaita puolia, ollen kuitenkin vertailukohtia huomattavasti kevyempi. Hyvä aloitus joka herättää uneliaimmankin sohvalla makailijan kuulostelemaan OOB:n rankkaa rypistystä. Same Ol Road survoo alkuun groovimman vaihteen pykälään, mutta latistuu lupaavan startin jälkeen paikallaanjunnaavaksi pompotteluksi. Yhä enemmän ääripäiden vivahteita yhdistellään Whats It Gonna Ben kertoilussa, jonka dualistinen raivo/herkkyys vuorottelu jää myös hieman ’vajaan’ tuntuiseksi – vokalistikaksikko kun ei vain pysty vakuuttamaan minua. Pienen etsinnän jälkeen hakku kalahtaa todelliseen kultakimpaleeseen kun Friday 13th tärähtää vuorollaan eetterin kautta leukaperiin. Vaikka hetkittäiset Red Hot Chili Peppers mielleyhtymät ovat voimakkaita (tai ehkäpä juuri siitä johtuen) koukut tarttuvat nopeasti mutta varmasti. Levyn ensimmäinen kappale joka jäi soimaan päähän, ja jonka jälkeen tuli useammankin kerran painettua kaukosäätimestä back-nappulaa.

Stream jalostaa kaikkea aiemmin kuultua antaen myös hetkiseksi tilaa rahdun metallisemmalle soundille. Rankemman puoloinen mäiske jatkuu kun Jealous päästetään vapaalle, ja mikkejä rankaisevat Miga ja Miguel pistävät itsensä todella peliin. Kaksi raitaa kestänyt kaahaus taukoaa Set Me Freen tunnelmallisempiin alkusäveliin, mutta ei tässä mitään Loveboattia silti tarjoilla. Alun seesteisen johdatuksen jälkeen tarjoillaan taas erittäin mureaa kitarointia, ja laulajat tuntuvat vain parantavan otteitaan muun bändin vastatessa vähintään yhtä suurella tasonkorotuksella. Levy on nyt virallisesti kuultu, mutta vielä on jäljellä bonusraita More Than This. Kahden laulajan, kitaristin, basisitin ja rumpalin combo kuulostaa nyt enemmän kuin koskaan Kornilta ja biisi jää melko irtonaisen tuntuiseksi muuten tiiviissä paketissa.

Out Of Bounds on julkaissut kaksi demoa ennen tätä, mutta ryhmän soundi ei vielä kuulosta kovinkaan usein sen omalta. Hieman rohkeampi oman tien kulkeminen olisi suotavaa ja materiaalia voisi muokata useammallakin tavalla. Rahkeet ovat riittäneet yllättävän hyvin koko vajaan puolen tunnin levyn mitalle, ja tällainen turnauskestävyys antaakin aihetta odottaa seuraavalta julkaisulta jo huomattavasti enemmän.