Tigerlily: Tigerlily

Emsal�

Tigerlily on nimen� hieman konstikas, koska sit� k�ytt�� useampikin taho, mutta nyt on kyse Dave Lindholmin kipparoimasta uudesta b�ndist�. Voimatrion muut j�senet ovat rumpali Gilbert K. Kuppusalmi ja basisti Mikko L�ytty, eli hartiat eiv�t ainakaan huoju t�ll� kokoonpanolla. Arvioitavaksi saapui silkka CD ilman sen kummempia PR-lappusia ja kannetkaan eiv�t juuri lis�tietoa tihku, mutta onneksi korvat toimivat yh�. �Gibson Les Paul kiinni Marshalliin, eik� mit��n muuta�, kuten Lindholm homman kiteytt��.

Kymmenen siivun kiekko on ikuistettu orgaanisen tuntuisesti nauhalle ja tuotantopuoli on pidetty asianmukaisen karsittuna, eli mit��n vierailijamarssia ei ole j�rjestetty studiossa. N�in fokus pysyy itse asiassa ja suora ote mielest�ni toimii kokonaisuuden eduksi. Musiikki on sielukasta bluesrockia, joka esitet��n englanniksi ja vain kolmesti puhkaistaan nelj�n minuutin rajapyykki. Dave on n�ht�v�sti enimm�kseen ��ness�, mutta muutkin herrat osallistuvat lauluhommiin. T�m� antaa mukavasti syvyytt�, jolla Magic Sticks saa taikansa toimimaan ja The Good One vahvistuu huimasti pienell� vokaalitempulla.

Perusjutut ovat napakasti hallussa ja Hey You takoo kivan kulmikkaasti, kun taas Swingin� Rome py�rist�� turhat kulmat rullaavalla soundillaan. Py�r�� ei todellakaan keksit� uudelleen, mutta ett� tuntuu hyv�lt� kuulla Hey ja Jee -huudahduksia niin t�ll� raidalla, kuin pitkin kiekkoa. Kitaran rosoinen soundi menee sopivasti ruvelle ja basson vaeltelevaa vaan tarkkaa soittoa kuuntelee ilokseen, kun kivet rymistelev�t alas m�ki��n. The Blue Cat ja Close eiv�t voisi suorempi bluespuristeluja olla, ja siltit biisit imaisevat mukaansa hoilaamaan kertos�ett�, sit�h�n se kaikki on.

Tigerlily puksuttaa noin 36 minuutin ajan ja tekee juttunsa hillityn tyylikk��sti. Maailma ei j�rky, kun Now Up rypistelee lopulta kulman taa, mutta sielussa on puhdistunut olo ja kaikki maistuu taas hivenen paremmalta. Perusasioita, tuiki t�rkeit� perusasioita.