UTU: Love Collection - By the Ashes That Used to Be the Everlasting Fire

Eclipse Music

Oli tietysti perjantai 13. p�iv�, kun UTU julkaisi viimein seuraajan tyystin toisenlaisessa maailmassa ilmestyneelle Russian Poets -pitk�soitolleen. Taidemusiikin h�m�riss� halleissa ja kirkkaissa valoissa liikutaan my�s nyt, vaikka aika on selv�sti hionut UTUnkin pintoja. Toiset kohdat ovat ehk� silottuneet, toiset taas muuttuneet karkeammiksi ja entist�kin arvaamattomammiksi.

Taidepopin, taiderockin ja kokeellisen musiikin rajat ovat tietysti enemm�nkin mielikuvituksen tulkintoja, kuin mit��n selv�sti n�ht�vi� kokonaisuuksia, joten yritet��n kohdentaa ��nten py�rteit� hivenen tarkemmin. Post-rock ja trip hop k�yv�t levy� soittaessa toistuvasti mieless�, samoin elektronisimman kautensa Bowie ja hetkitt�in my�s Young Gods, mutta yht�k��n kappaletta on mahdoton naulata genrenimill� kiinni � kokonaisesta albumista puhumattakaan. UTU on UTU ja tempaa kuulijansa kyytiin, josta on turha vilkuilla kaipaillen olan yli menneisiin.

Love Collection: By the Ashes That Used to Be the Everlasting Fire. Otsikko on kiistatta liian pitk�, mutta silti samaan aikaan mykist�v�n kuvaava. T�m� on, saatesanojan lainatakseni, kokoelma lauluja rakkaudesta sis�lt�m�tt� silti yht��n rakkauslaulua. Rakkaus on tullut kuvaan mukaan ensin isosti ja mennyt useimmiten viel� suurempia j�lki� j�tt�en kertojan talosta ulos. Tunteet ovat suuria, eiv�tk� vain kivun ja onnen tunteet.

Merkitykset�nt� hetke� ja turhaa palasta ei levyll� ole, mutta kun eeppiseksi �ityv� In the Snow I Look Dead but I Just Pretend p��see t�yteen vauhtiinsa, on valtaisa tunnevy�ry jo miltei liikaa vastaanotettavaksi. Kuulija(kin) huomaa keikkuvansa partaalla ja katsovansa sielun sy�vereihin � eli t�ss� ollaan t�sm�lleen siell� miss� pit��kin, uskallan v�itt��. UTU ajaa jokaiselle reunalle, puskee p�in yhten� hetken� ja silitt�� hiuksista seuraavana, enk� muuta silt� odottaisikaan.

Teema on albumilla lavea, mutta kaikkea sitoo yhteen muukin kuin vain tarinapuoli. Love at First Hit osaa painella samoja nappeja kuin legendaarinen Skinny Puppy. Musiikki on miltei kiusallisia tuntoja her�tt�v�� ja silti � tai ehk� osin sen ansiosta � jotenkin maagisen vetovoimaista. The Woman of My Dreams maalailee ter�ksist� ihannepuolisoa tekstiss��n, mutta elektroindustrial maailma kolisee robottimaisen kolkosti. Haaveet ja painajaiset ovat toistensa sisaruksia n�ill�kin kentill�.