Juhlat: Yöllä taivas kaatuu

Omakustanne

Sanaleikit ovat vaarallisia tällä alalla, mutta olihan siinä juhlien paikka, kun Juhlat-yhtyeen toinen pitkäsoitto tuli arvioitavissa albumeissa vastaan. Ensinnäkin tunsin onnen aaltoja sydämessäni ihan jo siitä riemusta, että menevän isoa poprockia esittävä bändi on yhä olemassa. Juhlinnan aiheita ovat myös antaneet kiekkoa edeltäneet sinkut, joista ensimmäinen, eli Koti katoaa öisin, osui vielä keskikesän juhlien tienoille. Vaan ei enempää nokkelaa sanailua, eli itse aiheeseen.

Loppuvuonna 2022 ilmestynyt Näättekö tekin tätä unta? oli monin tavoin vahva esikoinen, jolla kokoonpanon tyyli ja toimintatavat vasta hakivat omimpia rajojaan. Toisella kierroksella linjakkuus vaikuttaa nousseen enemmän keskiöön materiaalia työstettäessä, eikä Yöllä taivas kaatuu -albumilla koeta enää niin värikkäitä irtiottoja kuin aiemmin. Allekirjoittanut saattoi esikoisen aikoihin toivoa ehyempää albumikokonaisuutta, mutta samalla pieni määrä yllätyksellisyyttä on kadonnut, mikä tuntuu lievänä pistona sydämen tienoilla.

Toisessa vaakakupissa on kuitenkin albumikokonaisuus, joka kulkee yhtenä pakettina johdonmukaisesti halki kymmenen raitansa. Iso osa teksteistä käsittelee syvimpien tunteiden koukeroita, onnen hetkiä, kaipuuta, toivoa ja rakkauden karikoita, joita ilman juuri kukaan ei elämästään selviä. Ja kuinka ollakaan, menneitä asioita tarkastellessa, juuri nuo matkalla saadut lommot ja naarmut osoittautuvat monesti tärkeiksi hetkiksi, koska olemme kokemustemme summia. Huipputarttuva sinkkubiisi Tarinoita kaipailee kuuman Corollan kyytiin, tien päälle, huolettomuuden aikoihin. Niin ikään sinkuksi valittu Alaovella sekoittaa myös menneen ja nykyisyyden mahdolliseen tulevaan, tunteiden myllertäessä mieltä.

Tekstit hahmottelevat ja luonnostelevat nopein vedoin tarinoita, joissa asioita tapahtuu ja vauhti on monesti huimaavaa. Tunteet ovat pinnassa, riimeistä ei ole niinkään väliä, kun tuntoja puretaan osuvasti ja joskus myös räiskyvästi. Soundikentän satunnainen massiivisuus vyöryy päälle hyökyaallon tavoin, mikä toisinaan saa sanat miltei katoamaan kaiken muun sekaan, mutta plussat selättävät satunnaiset miinukset nytkin.

Musiikki vastaa sanojen huutoon niiden veroisella poprockilla, jossa jouhevammin etenevät menopalat ja tunnelmallisemmat rakentelut vuorottelevat viehättävää kokonaisuutta samalla rakentaen. Takas yöjunalla antaa koskettimien pauhata isosti taustallaan ja avausraita Ainoo valo räväyttää sellaiset valokeilat taivaalle, että ne kyllä huomataan kauempaakin. Suuret koukut kiiltelevät myös Alaovella-raidalla, kun periaatteessa simppeleistä perusjutuista jalostetaan menevää kitarapoprockia.

Juhlat jatkaa esikoisen viitoittamalla tiellä, soittaen isoihin melodioihin ja mittaviin äänikenttiin kulminoituvaa kitarapoprockia. Koskettimet saavat sävyttää ja värittää rakenteita, vokaalit ovat luonnollisesti valokeilassa, mutta kokonaisuus on tasapainoisempi ja selkeämpi kuin esikoisella.