Viba: Harso

Eclipse

Viba on samaan aikaan laulaja/lauluntekijä sekä yhtye. Viba pyrkii kunnianhimoisesti työntämään musiikkinsa laitoja aina vain kauemmas pääosin jazzin, progen ja poprockin alkulähteistä. Laitojen tuolla puolen myllertävät mm. taiderockin arvaamattomat tyrskyt, eivätkä rajat ole suinkaan ehdottomia. Spoken word on myös käytettävien keinojen rikkaassa joukossa, kun kurvikasta musiikkia ja vähintään yhtä yllätyksellisiä tekstejä sovitetaan toisiinsa.

Vuoden 2019 Viba-debyyttialbumi oli taidepopjazzin riemujuhlaa, mutta toiselle pitkäsoitolle luvataan hivenen erilaista henkeä. Perustat ovat yhä samat ja suuntakin lienee periaatteessa sama, mutta monet asiat ovat silti muuntuneet. Nyt korostetaan lyriikoiden tajunnanvirtaa ja sähköisempää soundia, josta voi löytää 70- ja 80-lukujen progen sekä elektronisen popin palasia. Matka on syvempi, vaan mitä Harso päästää lopulta lävitseen?

Olen kuunnellut levyn monta kertaa, mutta aina vain se tuntuu avaavan sisältään uusia portteja ja reittejä. Jazzin ja progen yhdistyminen on tuottanut askarruttavia rakenteita, jotka eivät kuitenkaan alleviivaa erikoisuuttaan tarpeettomasti ja välttävät samalla tyhjäkäynnin. Melodiat ja niihin taiten liitetyt koukut purevat yhä, vaikka muodot ns. normeja osaavatkin väistellä. Ääniä kerrostetaan toisinaan hyvinkin rohkeasti, mutta tarvittava kirkkaus ja selkeys pitävät horisontin riittävissä määrin näkyvissä kimuranteimmissakin kohdissa.

Kiihkeä Metamorfoosi on kuin matka halki kuumeisten aivojen, puolihoureiden rauhan ja levottomuuden käydessä vuoksen ja luoteen ikuista vuorovetoa. Liituraita on myös kuin fellinimäinen uni, tai oikeammin puolipainajainen, jota kertoja kuitenkin saattaa myös osin hallita. Eikä tuota edeltävä, tummasävyisempi ja melodialtaan koukuttava Kun kaikki seisahtuu selittele itseään juuri enempää.

Viba rakentaa kuulijan eteen labyrintteja ja äänimosaiikkeja, joiden viehkeys ja vieraus tuntuvat sekä tutuilta, että joltain muulta. Nämä ovat kuin mysteerejä, jotka odottavat vain ratkaisijoitaan, huomaan toistuvasti musiikin pysäyttävän kaiken muun tekemiseni. Taustalle Harsoa turha edes yrittää sijoittaa, se vaatii valokeilan itselleen ja kertoo joka kerta tarinansa hieman eri tavoin.

Viba-artistinimen takaa löytyy lauluntekijä Virva Immonen, jonka rinnalla soittavat basisti Oskari Siirtola, kosketinsoittaja Juho Valjakka ja rumpali Okko Saastamoinen. Kokeneita ja taitavia soittajia jokainen, mutta albumin suurin ansio on tekijöiden yhteistyö, jonka ansiosta kokonaisuus on selvästi osiensa summaa mittavampi.