Anni Luoma: Päästän irti

Synthwalker Productions

Anni Luoman suomenkielinen ja hiukan retroinen pop asettui rypyistä ja saumoista huolimatta mielestäni kauniisti reilun kahden vuoden takaisella Häkkilintu EP-levyllä. Päästän irti on Luoman debyyttialbumi, jolla nelikymppinen laulaja/lauluntekijä summailee viimeisen reilun puolen vuoden aikana ilmestyneitä sinkkuja. Samalla täydentyy ja sulkeutuu oma kokonaisuutensa, jota on selvästi lähdetty tekemään albumi mielessä ja uudesta materiaalista.

Irti päästäminen ja asioiden rakentavalla tavalla taakseen jättäminen ovat vaikeita ja haastavia asioita, joita ihminen opettelee kaiketi ikänsä. Levyn kappaleilla epävarmuus ja härkäpäinen periksiantamattomuus käyvät köydenvetoa, kun ruuhkavuosien puristus on kovaa ja toisinaan tekisi mieli heittää pyyhe kehään ja paeta jonnekin – mihin vain kodinhoitohuoneesta eteenpäin. Elämä voittaa ehkä lopulta jokaisen meistä, vaan ennen viimeistä maaliviivaa aiotaan kuitenkin tehdä vielä paljon kaikenlaista.

Tuosta tasapainoilusta, rakkaudesta, luottamuksesta, arjesta ja satunnaisista juhlista kertoo levy, jonka esittelyotsikko on paljonpuhuva. Pidätkö kiinni, jos päästän irti? Tarinassa on siis kaksi ihmistä, ja monesti vielä useampikin, kun sukupolvien ketju jatkaa kasvuaan.

Sinkkuna julkaistu Savuava sydän edustaa Luoman retrompaa soundia suosivassa repertuaarissa modernimpaa laitaa, kitarapoprockin puskiessa hiukan tuhdimpaa äänivallia pintaan. Tarinankertojana Luoma ennemminkin luonnostelee tilanteita, kuin varsinaisesti venyttää niitä ylitse ja avaa kaikkea sanoin. Sanat ovat toki tärkeitä, mutta myös ne, jotka jäävät sanomattomina leijumaan ilmaan. Näin biisit tiivistyvät usein alle kolmeminuuttisiksi tuokioiksi, joissa oleellinen ehditään käydä läpi, eikä kertsiä toisteta uudelleen ja uudelleen. Tyyli on näinä päivinä poikkeuksellisempi ja kehottaa todella kuuntelemaan sanoja, koska niitä harvemmin toistellaan. Näin levyyn syntyy kuin huomaamatta erilainen, läheisempi suhde.

Kuka on tuo kertoja, josta Silloinkin tarinoi ja kenelle hän sanansa osoittaa. Jokuhan on kuvia selvästi myöhemmin katsomassa. Aamorii ja huumorii vinkkaa matkalla pesuhuoneesta keittiöön ja pienestä hetkestä esiin lohkottu Pysythän siin kiteyttää kaiken oleellisen kahden ihmisen tarinasta muutamaan lauseeseen. Luoma luottaa ehkä liiaksikin eteerisempiin äänimaisemiin, kun edes joskus pitäisi ottaa hartioista kiinni ja ravistella, mutta onhan Kaunis, ihana elämä toisaalta hienoa kuunneltavaa, vaikka balladitiheys levyllä korkea jo onkin.

Elämä, sen upeus ja mahdottomuus, latistava arkisuus ja kyky tempaista seuraavassa hetkessä yllätyksineen taas uuteen vuoristorataan. Näistä asioista on tehty monta levyä, mutta ei koskaan aiemmin juuri tällaista. Luoman levy on ihmisen mittainen, niin hyvässä kuin pahassa, puutteineen ja pulmineen, mutta omassa vaa’assani kupit jäävät lopulta osoittamaan positiivista lopputulemaa.