Freud, Marx, Engels & Jung Revisited: Miehet on ihanii

Emsalö

Voiko Freukkareita olla ilman Pekka Myllykoskea? Tuohon kysymykseen kiteytyy paljon tämän albumin mahdollisesta annista kuulijalle. Jos olet sitä mieltä, ettei outlaw country yhtä miestä kaipaa, niin jatka eteenpäin. Muussa tapauksessa, kannattaa siirtyä kuuntelemaan vanhoja kiekkoja ja sillä selvä. Mielestäni Freud, Marx, Engels & Jung Revisited on kannuksensa ja mahdollisuutensa ansainnut ryhmä, jolle kannattaa kallistaa korvaansa. Eli arvioin tässä uuden levyn materiaalia, enkä lähde sen kummemmin tekemään vertailuja menneisiin tekemisiin. Tämä on uusi alku, joten aloitetaan oikeasti alusta.

Debyyttialbumin materiaalista vastaa suurimmaksi osaksi pitkäaikainen freukkaribasisti Jussi Kinnunen, joka perusti uuden bändin vuonna 2022. Kortensa kekoon ovat tuoneet myös multi-instrumentalisti Tero Pulkkinen, sekä toinen freukkareiden peruspilari Arto Pajukallio. Albumille otsikon on puolestaan antanut vieraileva Maria Hänninen, joka myös laulaa kirjoittamansa ja ukkolauman ilmaisuun kirpsakkaa väriä tuovan Miehet on ihanii -groovepommin.

Pääasiallinen uusi vokalisti on monista yhteyksistä tuttu Juuso Rautava, jonka karhean kulmikas ilmaisu istuu kieltämättä kuvaan. Riittävän erilainen, moneen taipuva ja toisille tilaa antava laulutyyli tuo värinsä albumille, jolla kuullaan monia muitakin laulajia sekä ääniä. Itse asiassa laulajia on kiekolla peräti seitsemän, kun sivusta tukea perkussioilla ja vokaaleilla antava Kuja Salmi lasketaan mukaan joukkoon. Joku voisi tietysti pohtia sopan makuvivahteita, kun tällainen määrä kokkeja häärii mikrofonin varressa, mutta tällä saralla enemmän on nyt enemmän hyvällä tavalla.

Miehet on ihanii ylistää elämän mahtavuutta ja kuppien puolitäyteisyyttä. Jokainen on veivaa countryrokkiaan nuottien pirskahdellessa hilpeästi. Kaikki ollaan samassa veneessä ja räpiköidään kukin tavallaan, vaan vailla suurempia murheita. Haitari piirtää kitaroiden takana juttujaan ja rytmipuolella riittää kolinaa, kalinaa ja tamppausta, mutta kaikelle löytyy tilaa ja loppusumma on reilusti positiivinen. Klassista soundia harmonisesti hyväilevä Lintumies ja Alhambra on hieno startti levylle, eikä rootsimpi Palava pensas roihua suotta, kun viulu, banjo ja mureampi soundimaisema avaa toisenlaisia preerioita kuulijan eteen.

Pajukallion kynästä kirvonnut Tuokaa mulle greippi (eli vantaalaisen tietotekniikka-asiantuntijan muistelo punatukkaiskesältä jona hänellä kävi alati flaksi) on humoristisin hetki, vaan vanhan jazzin ja foksin kanssa pelehtivä ralli ei karkaa lapasesta. Tummempia tippoja lasiin tiputteleva Alkoholisti on kummempi tapaus, jossa riittää säröistä jännitettä ja tulkinnanvaraa.

Freud, Marx, Engels & Jung Revisitedin ensimmäinen albumi on kauniisti sanottuna värikäs tapaus, jolla kokeillaan hiukan kaikkea countryn ja härmäkantrin otsakkeiden alle edes jotenkin sopivaa. Kuten todettua, tämä on alku, jolle odotan rehevän hedelmällistä jatkoa, jos nyt mestariteos jäikin vielä ensimmäisellä yrittämällä syntymättä.