Subspace Radio: Dreams of Shapes and Forms

Eclipse Music

Sinkuilla halutaan yleensä mainostaa tulevan pitkäsoiton tai muun julkaisun parhaimpia puolia, ja mieluusti vielä alle neljän minuutin annoksissa. Harva sitä ääneen sanoo etenkään progehtavamman musiikin saralla, mutta soittoaikaahan listoilta kaivataan, kun algoritmeja yritetään kutitella nuotein.

Noin ehkä normaalisti, mutta Subspace Radio tekee asiat toisin. Yhtye julkaisi viime vuoden puolella viisi sinkkua, jotka ovat järjestyksessä uuden albumin viisi ensimmäistä raitaa. Niistä vasta uusin, eli viime joulukuinen Fire, alitti mittansa puolesta neljän minuutin rajan, mutta vaikea tuota Lady Shaven Porvoo Chorusin kanssa esitettyä numeroakaan on sinkkumaiseksi kutsua. Ennemminkin eeppinen välipala on siirtymätaival mittavaksi kasvavalla albumikokonaisuudella.

Dreams of Shapes and Forms on teemallinen kokonaisuus, jonka yhdeksän raidan ja lähemmäs tunnin mittaisella taipaleella mistään ei ole tingitty, kuten saatesanoissakin todetaan. Sinkut ovat hitaasti vetäneet verhoja pois teoksen edestä, vaan mistä tässä kaikesta on lopulta kyse?

Yhtyeen monitulkintaiset ja filosofiset tavat käsitellä asioita houkuttelevat ehkä ylitulkitsemaan asioita, mutta kun otsikkokin jo siirtää ajatukset unimaailmaan, ovat kaikki kortit mielestäni jaossa. Me kaikki olemme hiukkasiltamme samoista lähteistä peräisin, muinaisten tähtien ytimissä syntyneiden aineiden uudelleenliittymiä, jotka ovat ikuisessa kiertokulussa kosmoksen kanssa. Energia, aine, avaruus ja aika, siinä päätermejä Supscape Radion uuden pitkäsoiton tekstien purkuun.

Musiikin saralla eeppinen progerock ja progemetalli ovat kiihtymään päin. Kolmeen osaan jaettu ja Päivi Karjalan kanssa esitetty Water kaartelee aikansa teeman ympärillä, kääntyen viimeisten vajaan kolmen minuutin aikana hurjaan syöksyyn. Vesi ryöppyää yhä voimallisemmin ja finaalin sukellus tuo orkestraalisen äänimessun aivan porraskiville asti. Niin ikään Karjalan kanssa esitetty Storm ottaa aikansa luodessaan ensin taustat, joille kaksiääniset vokaalit sitten asettuvat. Otsikon myrsky ja sen pieksemä kaupunki katuineen lienevät vertauskuvia, joiden kautta niin pelkoja, toiveita kuin ehkä haaveitakin peilataan. Melodisuus ja melankolisuus ovat sisaruksia, jotka eivät anna lopullisia vastauksia kysymyksiin.

Kevyempää puolta musiikin saralla edustaa Darkness, jonka helkkyvässä kulussa on suoranaisia pop-elementtejä. Henkisyyttä tutkiva teksti sujahtaa sen sijaan niin syvään päähän, että liekö tämä jokin maailmanlopunkultista kertova puolidokumentti – ken tietää? Tummuus seuraa sanoja, progerockin soidessa samaan aikaan yllättävänkin suorin linjoin.

Dreams of Shapes and Forms ottaa aikansa ja vaatii tilansa avautuessaan. Etenkin tekstien puolella tulkinnanvaraa jää huimasti, aivan kuin kyseessä olisi elokuva ilman kuvaa, tai kuunnelma vailla puolta näyttelijöistä. Vaan eivätkö unet monesti ole juuri sellaisia: outojen kohtausten ja järkeä väistelevien tunteiden labyrintteja?