Lifeguard: Ripped and Torn

Matador Records

Lifeguard on postpunkin, indierockin ja jopa noisen parissa operoiva chicagolainen yhtye, jonka julkaisuhistoria ulottuu pandemian alkuun saakka. Jo koulusta saakka yhdessä soittanut trio ei kärsinyt sen kummemmin sulkuajoista, vaan julkaisi 20-luvun alkupuolella tasaiseen tahtiin sinkkuja ja EP-levyjä.

Ripped and Torn on ryhmän esikoisalbumi, jolla ei yllättäen kuulla lainkaan materiaalia alkuvuosilta. Tempausta voi pitää rohkeana – ja hivenen typeränä – sillä vaikka kaikki menneet raidat eivät olleet ehkä helmiä, olisi Ripped and Torn kaivannut mielestäni vetoapua. Toisaalta hattua on nostettava trion tiukalle uskolle uuteen materiaaliin, vaan onko usko liiankin läheistä sukua peräänantamattomalle jääräpäisyydelle?

Sinkuista punkahtava kitararocklaskettelu It Will Get Worse omaa kiistatta ykkösluokan melodiakoukun, jota ei ajeta alle kolmessa minuutissa ainakaan loppuun. Ennemminkin tankissa olisi mielestäni ollut löpöä vielä vähintään yhteen lisäkierrokseen, etenkin kun tempovan kulmikas sovitus ei emmi törkkiä seiniä kauemmas. Hieman myöhemmin kuultava Like You’ll Lose esittelee bändin perinteisempää ja rauhallisempaa postpunkin puolta, jossa melankoliselle päämelodialle jätetään enemmän tilaa. Säröisyys hallitsee tietysti hetkittäin, mutta bassolinjan pusku on silti kappaleen pääasiallinen veturi.

Noise on oiva renki, vaan isäntänä sen kanssa saa olla tarkkana. Lifeguard leikkii tulitikuilla ja ajaa monet raidat aivan jyrkänteen reunalle asti. How to Say Deisar keikkuu partaan paremmalla (eli melodisemmalla) puolella, mutta en täysin ymmärrä välisoittomaisia lisukkeita ns. oikeiden raitojen väleissä siellä täällä. Vain reilun minuutin mittainen Music for 3 Drums on drum & bass -fiilistelyä helvetistä ja Me and My Flashes saa välkkeellään vilkuilemaan vain kelloa, kun 23 sekuntiakin tuntuu negatiivisella tavalla ikuisuudelta.

Lifeguard leikittelee monilla juonteilla ja hakee soundiinsa erilaisia ulottuvuuksia. Yhtäältä terää tuodaan jopa noisen keinoin, mutta esimerkiksi Ripped Torn osoittaa myös melodisuuden kukoistavan, ainakin silloin kuin moiselle annetaan reilu mahdollisuus. Soundillisia kokeiluja uskalletaan tehdä ja vaikka kaikki niistä eivät ole Under Your Reachin kaltaisia onnistumisia, on silkka kokeiluhenki jo ansio sinällään.