Michael Jackson: Invincible
Julkaistu: 01.12.2001
Arvostelija: Janne Kuusinen
"Bad" - levyn ilmestymisen aikaan Jacksonia markkinoitiin nimellä "The King of Pop". Mutta sic transit gloria mundi, niin katoavaista on mainen kunnia. Kuninkaat vaihtuvat. Ainakin, jos julkaisee "Invincible":n kaltaisia levyjä.
Vaan hyvinpä on ainakin tuotettu. Kansilärpäkkeen viimeiset kolme sivua on pyhitetty äänittäjien, miksaajien ja vierailevien tähtien luettelointiin, heitä on noin parin puna-armeijallisen verran. Köyhän miehen eddiemurphyn Chris Tuckerin mukanaolo on täysi mysteeri, ehkä se(kin) on niitä "Me mustat pidämme yhtä" - juttuja, tiijähäntä.
Mutta! mihin jäivät ne piisit ja sovitukselliset niksit? Ennen wanhaan Jacksonin levyillä päsmäröi guru nimeltä Quincy Jones, vaan nyt tuloksena on silkkaa huttua. Jacksonin hennonhieno ääni on toki tallella, mutta piisit eivät jää mieleen, vaikka ne kuuntelisi kymmeniä kertoja.
Hitsikun tästä levystä olisi ollut kiva tykätä. Harmillista, ettei sitä voi oikein lyttyynhaukkuakaan, kun tuotannolliset arvot ovat niin sataprosenttiset. Huhujen mukaan tämän levyn tekoon olisi käytetty peräte 20 miljuunaa $. Antakaa sama raha minulle, niin teen heti musiikillisesti paremman levyn. Ihan oikeasti. Sillä rahalla Frederik:kin tekisi Sergeant Pepperin potenssiin 10.
Viisi eri väristä kantta, kerää koko sarja. Kiitos ei.
Michael Jackson
Edesmennyt popin kuningas.
Linkki: www.michaeljackson.com
(Päivitetty 25.04.2010)
Kommenttien keskiarvo:
Joten se tarkottaa sitä et sen kaikki levyt on parhaita!!! =)
Tarkotus oli arvostella invincible. (Vaikka tulikin tuossa vähän jo ylistettyä) Levy on erittäin pitkä, yli 77 minuuttia, mutta levyn mielenkiintoa latistaa erittäin yksitoikkoiset biisit. Usea biisi on yli kuusi minuuttia pitkä, ja lyriikoista levyn kannesta löytää useasta kohtaa merkinnät 3x chrocus, 4x chrocus tai jotain sen tapaista, mikä välittömästi tekee kyseisistä biiseistä pakkopullaa, vaikka ne olisivatkin muuten kohtalaisen hyviä
Parhaita biisejä levyltä on paha mennä julistamaan, speechless on hitaampien biisien parhaimmistoa, kiitos lyhyytensä. You Rock My World olisi hyvä ilman introa ja Unbreakablesta puolet pois niin hyvä olisi tullut. Sama juttu Heartbreakerin kanssa.
The Lost Children on kaikesta kummallisuudestaan huolimatta ihan hyvä biisi. 2000 Watts on sanoitustensa puolesta aivan turha, niin kuin koko levy. Siinä Maikkelin ääntä ei tunnista edes Maikkelin ääneksi, mikä on sääli. Soundipuoli on kuitenkin kunnossa, tarpeeksi vaan konetta sikin sokin niin hyvä tulee.
Tällä levyllä harmittaa suuresti se, että kunnon soittimia ei ole ollut mukana. HIStoryn jälkeen Jackon musiikki on tullut älyttömän paljon koneellisempaan suuntaan, mikä mielestäni vie jonkin verran potkua Maikkelin äänestä. Samalla se terävin terä katoaa voimakkaiden koneiden alle. Rahaa on törsätty niin älyttömiä määriä tähän levyyn että pakko olisi ollut tehdä parempi. Huonompaan suuntaan siis ollaan selkeästi tultu.
En kuitenkaan dummaa levyä täysin. Kuuntelen sitä itse silloin tällöin mikä mielestäni on tarpeeksi hyvä merkki siitä, että levy on kaikesta huolimatta kunnossa ja kuunneltava. Tosin juuri nyt lainassa on HIStory, ja selkeästi se olisi asteikolla 1-5 ainakin kuuden tähden arvoinen levy tämän kolmen rinnalla. Kuitenkin multa invinciblelle heruu noi kolme. On se Maikkeli ainakin sen verran kova jätkä...