Jumio: Kasvukausi

Överdog

Kasvaminen on olennainen osa elämää ja vaikka maailma saattaa joskus vaikuttaa täysin paikoilleen jämähtäneeltä, on liike lopulta ainoa väistämätön voima. Jumio on kannuksensa räp-ryhmä OPP:ssa ansainnut tekijä, jonka sooloura on tuottanut runsain määrin sinkkuja ja nyt on kolmannen pitkäsoiton aika.

Ahkera sinkkujulkaisija ei ole edes jokaista edellisen albumin jälkeen ilmestynyttä sinkuraa ottanut mukaan joukkoon ja silti Kasvukausi on miltei tunnin mittainen annos. Elämä opetti -sinkusta mukaan on napattu vielä kummatkin versiot, joista Erikk Bliss remix on pidempi sekä tanssittavampi. Reunoilta löytyy runsaasti liikkumatilaa ja yllättäviäkin soundeja, eikä hip hopin ovea suljeta funkin, soulin ja popin moninaisilta muodoilta. Kelpo groovella varustettu Kartat taivuttelee jouhevasti polvia, kun taas MdB:n kanssa kiskaistu Lungisti flirttaa syvemmän sekä urbaanimman klubisoundin kanssa.

Svengiä osataan työstää hämmentävän monella erilaisella kulmalla ja seitsemääntoista raitaan mahtuu myös pari päänrapsututtajaa. On kuulijasta kiinni, kokeeko kirjavan kattauksen joko sekavaksi vai ihanan runsaaksi, mutta erilaisia tuntoja raidat taatusti nostattavat. SILTALAn feattaama Paussi kaukokaipailee lämpimään, reggaen ja funkin palmujen huojuessa positiivisessa horisontissa. Toisenlaista Karibia-soundia heijastelee negatiivisemmin Madtekin vahvistama Plan B, mutta nytkään synkkyys ei peitä taivaita ja Jumio haistaa tarkoin käytettävän tilan tarpeellisuuden. Joskus alle kolme minuuttia riittää, toisinaan taas neljä ja puolikin aikayksikköä on tarpeen koko matkan kattamiseen.

Kasvukausi on Jumiota alusta loppuun, mutta bändissä pitkään toiminut artisti osaa myös hyödyntää levyllään vierailevien tekijöiden vahvuuksia. Mactopias pääsee paiskomaan suutaan oikein kunnolla, kun Ne hyvät vertailee menneitä ja nykyisiä päiviä. Samaan jatkumoon ajatuksen tasolla solahtava Nuori ja holtiton kääntää kuitenkin tilanteen jotenkin päälaelleen, jolloin ääneen kannattaa päästää KauhiaJuha. Niin ikään KauhiaJuhan kanssa kerrottu Mä meen uskaltaa vuorostaan luottaa simppeliin melodiakulkuunsa, nostalgian kultaisen auringonlaskun toimiessa juuri kuten pitääkin.

Jumio kertoo tarinoita, joista voi piirtää kasvamisen kaaren ja nähdä ehkä hivenen muutosten taa. Ajat ovat muuttuneet, siinä missä sitä kronikoivat tekijätkin, mutta samalla on tapahtunut rakentavaa kehitystä, viisautta korostavaa kasvua ja positiivista muutosta. Ihmine vaa summaakin tapahtuneita asioita. Mä oon mä toteaa, ettei edes kotikissa pääse eroon raidoistaan, kun olosuhteet ovat sopivat.