Goblyns: Three Sisters

Crazysane

Berliiniläinen Goblyns osui ensi kertaa kohdalleni reilu vuosi sitten, kun mainio Hunki Bobo -esikoispitkäsoitto ilmestyi. Psykedeelisesti sävyttynyttä krautrockia soittava trio oli selvästi jo jäljillä, mutta jäi kirjoissani harmittavasti ”melkein, muttei ihan” -joukkoon. Albumi oli kokonaisuutena mukiinmenevä, jokusen biisin soidessa vieläkin satunnaisesti kammiossani.

Vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua paljon, kuten jälleen on näytetty toteen. Three Sisters ilmestyi ehkä vain reilu vuosi myöhemmin, mutta jokin tärkeä ja oleellinen palanen tuntuu loksahtaneen kolmikon musiikissa kohdilleen. Eikä bändin tarvinnut prosessissa luopua mielestäni mistään oleellisesta, vaan soundia on vain jalostettu, biisien koukkuja ja tarttumapintoja viety eteenpäin.

Maaliskuinen ykkössinkku No Words enteili jo tulevaa, vaikka saatoin noissa kohdin hiukan vierastaa maalailevan kipaleen selkeitä Air-linkkejä. Soundin tuhtius on silti kohdillaan ja rumpali Francis Broek osaa henkiä sanoihin retroa taikaa. Tylysti ankkuriksi albumilla päätynyt numero on avainraita, johon bändiin tutustuvan kannattaa ensi tilassa tarttua. Goblynsin musiikki taipuu moneen suuntaan, eikä näin pop ja radioystävällinen linja suinkaan täysin ennenkuulumatonta ole muussakaan tuotannossa.

Yhtyeen ydinlanka on mielestäni kuitenkin funkimpi, groovaavampi ja sielukkaampi, eikä trio emmi nostaa mojo-pitoisuuksia tähtiin, kun tilanne moista vaatii. Kiekon avaajana toimii toinen sinkku Three Sisters, jonka instrumentaalifunkittelu ja krautrokkailu luovat ainakin allekirjoittaneen mielen valkokankaalle elokuvamaisia hetkiä. Kolmikannan täydentää kesän korvalla ilmestynyt Christof Waltz, jolla tempo asettuu, virran uoma syvenee ja psykedeelinen instrumentaalirock saa muistelemaan vuosikymmenten takaisia rautalankabändejä. Ei nyt ihan yksi yhteen, mutta idea kyllä välittyy.

Goblynsin maailma ei lopu sinkkuihin ja vokaaleilla silattu With You osoittaa hitaamman kulun sujuvan lempeä kaipaavilla sanoillakin. Dreampop ja shoegaze asettuvat kuin luonnostaan täydentämään raukeaa soundia. Hot Rod rullaa ryhdikkäämmin bluesin ja sopivasti spagetin makuisen westernin täydentäessä kaavaa. Fuzzin usvaa kentälle puskeva Gelb on juuri sopiva tukijalka ja laajennusosa, kun valmistaudutaan em. No Words -helmen esittelyyn albumin loppupuolella.

Three Sisters on sanalla sanoen täydellinen krautrockin, fuzzin, bluesin ja psykedeelisten ainesten keitos. Biiseistä vain Gelb ylittää neljän minuutin rajan, eikä mukana ole toisaalta alle kolmeminuuttisia pikavetoja. Tämähän on kuin nuorta Quentin Tarantinoa ja 60-luvun parhaita kitararockpaloja mahdollisimman elokuvamaisissa tuokioissa.