Nössö Nova: Pitäis ja pitäis

Soit Se Silti

Kukaan ei halunne oikeasti juuttua kerrosten väliin hississä, mutta saatekirjettä mukaillakseni trooppista pop-musiikkia kiireettä ja stressittä soittava Nössö Nova antaa meille ”lohdullista hissimusiikkia kerrosten väleihin muistuttamaan että pienikin askel voi muuttaa suunnan”. Tuota tuli pohdittua monelta kantilta, etenkin kun parin vuoden takainen Hyvä on sitten oli yhä tuoreena ja lämpimänä muistissa.

Maailma muuttuu ja jossain kaukana kehitys kehittyy, mutta Nössö Novan musiikissa rentous, leppoisuus, harmonisuus, sekä melodisuus ovat edelleen toiminnan keskiössä. Tätä kirjoitettaessa uusimpana sinkkuna riipparissa keikkuva Tahiti on kuin purkitettua tropiikin unelmaa, jossa vingahtelevat steel kitaran äänet ja taustan synat aiheuttavat hitaita tunnetsunamejaan. Niin ikään sinkuksi nostettu avaus- ja nimiraita Pitäis ja pitäis keinuu myös pehmeillä jousillaan, tosin väliosan nopea ja – olosuhteet huomioiden – poikkeuksellisen repivä kiskonta ravistelee liian aikaisilta päiväunilta. Eikä lyhyt rykäisy jää ainoaksi irtiotoksi.

Nössö Novan bossa novaa myötäilevä musiikki satsaa suurimmat pelimerkkipinot tunnelmaruutuihin, mutta harmonista ja rytmeihin perustuvaa kulkua osataan jalostaa monipuolisesti. Haikea torvi Olen sinun -raidalla osuu kohteeseensa, Ei kukaan muu on suorastaan energinen ja eteenpäin laukkaava numero, eikä groovempaa ruudukkoa hyppivä Ehkä jätä jälkeensä mitään ehkiä. Svengi palaa pienellä liekillä ja imu on miltei huomaamatonta, etenkin jos satut kuuntelemaan albumia enemmän taustalla, mutta se on siellä – magiaa tapahtuu alati.

Pitäis ja pitäis on nimensä mukaisesti albumi, jolla kertoja on kahden vaiheilla. Joskus jopa kahden eri maailman välillä. Mennyt ja tuleva kättelevät monesti, kun on aika vaihtaa viestikapulaa ja vaihetta. Rakkaus alkaa ja hiipuu hiljalleen, muistot puhkeavat loistoon hetkessä, kunnes ns. realismi poistaa kuvasta turhat unelmat. Vai onko aika kiiruhtanut jo kertojan edelle? Mitä täällä tapahtuu? kyselee asioita ja kaiketi jopa kaiken tarkoitusta arjen verhojen takaa, kun taas Huomenna luottaa vain aikaan. Pitäisi varmaan ruveta alkamaan, niinhän se on.