Alitila: Spruce

Future Lunch

Jos on bändin nimi palindromi, tulee siihen suhtautua erityisellä vakavuudella. Viime keväänä päivänvalon nähnyt, mutta jo sitä ennen parisen vuotta hetkeään odotellut Alitilan debyytti on nimensä väärti ja näyttää juuri siltä, miltä kuulostaa.

Lauri Kivelä ja Vesa Vatanen (enPHin ja sen kaikki edeltävät variaatiot) ovat lyöneet virtapiirinsä yhteen JJ Koczanin (Amerikan vastine Desibelin väsymättömälle Mika Rothille) kanssa, ja onpa hyvä että niin kävi. Kajahtanutta elektrosäksätystä, raakaa industrialin vääntelyä, kolinaa, pauketta, rutinaa ja suhinaa täysin kahleista vapautuneeseen ihmisääntelyyn yhdistelevä Spruce on koettelemus hyvällä tapaa.

Signaalia manipuloidaan loputtomin eri tavoin ja Koczan päästelee suustaan jäätävällä antaumuksella ajatuksenvirtamaista litaniaa, joka kuitenkin juuri tässä yhteydessä käy oudolla tavalla järkeen. Bändi ei nimittäin ole pelkästään alusta eksperimentaatiolle ja tunteiden äyskäröinnille, vaan kokonaisuuden edellyttäessä taitaa hyvinkin tarkoituksenmukaisen draaman kaaren rakentelun ja nostattavat melodiat. Näistä parhaina esimerkkeinä kasettipuoliskojen päätenumerot Holding Ways ja Post Umbra.

Kovapäisen elektron, humisevan dronen ja pauhaavan industrialin rasittaviakin puolia syleillään sopivissa määrin, mutta annostelu toimii ja käänteet sattuvat eteen juuri silloin kun lanka on kaikkoamaisillaan hyppysten ulottumattomiin. Erinomaisen raskas kokonaisuus on intensiiviseen luonteeseensa nähden helppo pyöritettävä, mittaa kun kertyy per kasetin puoli juuri ja juuri vartin verran. Kiitos, arvon herrat, voisinko saada nyt lisää?