The Wrong Car: Tapes In The Attic

Haarakiila Records

Oletko koskaan noussut kirjaimellisesti väärään autoon? Minä istahdin kertaalleen miltei täsmälleen samanlaiseen autoon kadulla, kuin mistä olin noussut hetkeä aiemmin pois. Hölmöstä ja hassusta mokasta tuli outo ja hämmentynyt olo, jonka muistan edelleen kirkkaana.

Oululainen folkrockin ja americanan kanssa värkkäävä The Wrong Car ei onneksi aiheuta vastaavia tuntoja. Yhtyeen leppoisa ja reippaalla tavalla hellä musiikki toimii ennemminkin oivana terapiana arjen kiireiden sekä huolien tuuppimalle mielelle. Tämä ulkoa oletettavasti sinisävyinen kiesi saattaa olla joillekin väärä kulkuväline, mutta ehkei kyse ole niinkään kuljettimesta kuin kuljetettavista ja määränpäästä.

Yhtyeen muodostavat Jukka Ruottinen ja Teemu Toropainen. Toki studiossa on ollut myös oikea rummuttaja Warren van Wykin muodossa, ja vierailevia soittajia kuullaan kolmella raidalla. Kehät ovat kuitenkin sangen pienet ja intiimiys leimaa kaikkea toimintaa. Myös musiikissa vähemmän on monesti enemmän, kun biisien samaan aikaan runsaat ja silti karsitut rakenteet avaavat sylinsä satunnaiselle kuulijalle.

Arvioitavaksi saapui CD-levy, mutta mikäli kasetti- tai vinyylijulkaisu on tehty (tai tehdään), on She Left a Heart häränsilmää kutitteleva avaus B-puolelle. Kun A-puolen kuusi biisiä ovat esitelleet bändin erilaisia puolia tapahtuu kirpeä käänne juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Maltillisesti tunnelma kohoaa korkeammalle, eivätkä korventavat kiirastuletkaan ole kaukana, kun tuokio elosta aukenee avaruudeksi.

The Wrong Car pelaa jatkuvasti tuolla rajaseudulla, jossa ilo ja murhe laiduntavat yhdessä. Tekstien syvät tunteet heijastuvat nuotteihin, sävyjen syvetessä ja vuoroin keventyessä. Koko levyn ja aikoinaan sinkkuputken avannut Apples on onnistuminen valoisasta laidasta, jonka americanamaisempi maku sopiikin paremmin alun juhliin. Kuka nyt haluaisi A-puolta siipi maassa startata.

Toisena sinkkuna vuosi sitten ilmestynyt October on jälleen ajankohtainen siivu, kun pakkanen nipistelee aamuisin ja sateet harjaavat maailman harmaaksi ikkunoiden takana. Laahustustakin on silti monenlaista ja The Wrong Car osaa punoa surumielisen kankaan koristeeksi lämpimän melodian, joka viimeistellään lohduttavalla sovituksella. Näin syntyy kauneutta, joka suorastaan vaatii pieniä suolapisaroita toimiakseen ja täydentyäkseen.

Melankoliaa pyörittelee myös Back In Your Arms, jolla kaipuu puristaa sydäntä. Etäisyyksien synnyttämä ero syvenee Ghost-raidalla, jolla toinen on siirtynyt kirjaimellisesti esiripun taa. Nyt tosin kahta sielua toisiinsa sitova säie voidaan nähdä jo osin vahingoittavanakin tekijänä, sillä elon kuuluisi jatkua. Tuo tasapainoilu kahden ajan välissä saa sähköisemmän ja repivämmän soundin kautta lisävoimaa, onhan kyse traagisesta käännöksestä.

The Wrong Car -yhtyeen vintillä tuntuu olevan monenlaista nauhaa ja niistä monilla kaihoisuus on vallalla. Hukatut valinnat soimaavat kun Every Time I Close My Eyes soi ja kun ankkuri Beneath the Waves päättää matkan asteen valoisammalla tavalla, on ainakin allekirjoittaneen sydän kevyempi. Tämä auto sopii minulle ja pidän matkasta.