RinneRadio: 4/4

Rockadillo Records

RinneRadio palasi kaksi vuotta sitten pitkäsoittokantaan, kun jo lopulliseksi aavistelemani hiljaisuuden rikkonut Balladium ilmestyi yllättäen. Virtaviivainen Balladium olisi voinut olla upea testamentti yhtyeeltä, jonka pitkä taival sai näin vielä viimeisen kruununsa. Paitsi että se ei ollutkaan viimeinen luku. Tällä erää pitkäsoittojen väliin ei mahtunut edes kahta vuotta, ja 4/4-albumi on tuore monellakin tavalla.

RinneRadion taival alkoi aikoinaan jostain teknon, drum’n’bassin ja satunnaisilla jazz-pitoisuuksilla rikastetun ambientin tienoilta. Vuoden 1992 Joik tuntuu tästä päivästä tarkasteltuna kaukaiselta pisteeltä musiikin historiassa, eikä siihen voi – tai kannata – enää palata. Ei ainakaan suoraan. 4/4 on kuitenkin selkeä silta menneeseen maailmaan, jota etenkin tanssilattioiden klubikansa rakasti/rakastaa. Ambient lienee aina osa RinneRadion soundin kudosta, mutta nyt on koettu hiljainen ja rytmivetoinen vallankumous.

Rytmi on siis keskiössä ja mukaan on saatu kahdelle raidalle myös ex-jäsen Muffler, jonka synat sekä ohjelmointi saavat etenkin Raakadataa-raidan hehkumaan. Tällä erää Tapani Rinne tarttuu tenorisaksofoniin vain pariin otteeseen, mutta kirkkaammin soiva piippu tuo hengellään pienen ripauksen ysäri-RR:ää tähän päivään. Mennyt voi olla taakka tai mahdollisuus, 4/4-albumin kohdalla koen vaihtoehdoista jälkimmäisen voittavan toistuvasti.

Albumin avaa toinen ’Muffler-raita’ Enchantment, jolla RinneRadion mennyt ja kenties hiukan tulevakin löytävät toisensa nykyhetkessä. Menevä siivu kulkee halki teknojazzin voimakkaiden värien hallitsemien maisemien, mutta värit eivät pala puhki, loiste ei sokaise. Nopeutta on, rytmiä samoin, mutta lisäksi myös soundimaisemointia ja hetkestä syntynyttä taianomaisuutta. Levyn jälkimmäisellä puoliskolla yhtye palaa teeman pariin Silent Enchantmentin kautta, jolloin samasta rakenteesta aukenee täysin uusi ja rauhallisempi maisema.

Puhallinmelodioiden kaihoisa tunne, ambient-äänimaisemat ja elektronisten rytmien kyky sulautua Juuso Hannukaisen perkussioihin ovat kaikki merkittäviä osia RinneRadion soundia ja sielua. Tuo kaikki sulautuu vielä joksikin uudeksi, kun TM Shuffle ja Peik liittyvät mukaan Common Times -ankkuriraidalla. Nostalgia on vaarallinen elementti, mutta nyt dub house tuo kiistatta sellaista maustetta soppaan, että ysäri on lähellä. Todella lähellä, ja vain hyvällä tavalla. Tästä kaikki silloin joskus alkoi, joten lienee sopivaa sulkea uusin ympyrä dubahtaviin rytmeihin.

4/4 on linjakas albumikokonaisuus, jonka rytmillisen yhtenäisyyden rikkoo vain osuvasti nimetty 6/4, ja tuokin tapahtuu jo oitis avausraidan jälkeen. Ryhdikkäästi kolisevat rytmit ja teknoisempi äänikenttä kuitenkin toimivat, etenkin kun Haze rynnii heti perässä house-bileisiin.

Tämä ei ole enää kuten 90-luvulla, tämä on 20-lukua. Tämä ei ole paluu, tai matka takaisin, tämä on jotain uutta. Hallittu ja tyylitelty kokonaisuus, jossa kaikki välissä tapahtunut on saattanut johtaa vain yhdessä nykypisteeseen.