Julkaistu: 18.11.2025
Arvostelija: Mika Roth

Eclipse Music
Tiesittekö että Kansainvälinen miestenpäivä on 19. marraskuuta? Se on hieno päivä tänä vuonna etenkin, koska Heinonen & Aikamme Mieskuvat julkaisee silloin suoraa jatkoa vuoden 2023 debyyttialbumille Aikamiehen elämästä. Esikoispitkäsoitolla yhtyeen iskelmäpitoinen poprock groovasi ja svengasi suomalaisugrilaisesti soveliaalla tavalla, unohtamatta kuitenkaan syvää virnettä suupielestä.
Keskellä emojienkelten on toinen osa miehen mittaisesta tarinasta, mutta myös täysin omillaan seisova albumi, jonka kyytiin voi hypätä tietämättä aiemmista seikkailuista mitään. Toisella kierroksella orkesterin
biisintekijä/laulaja Aapo Heinonen jatkaa suomalaisen miehen sielunkuvan kummallisuuksien luotaamista, toisinaan kovemman ja toisinaan taas pehmeämmän komiikan keinoin. Työkalupakista löytyy myös vähintään riittävästi musiikillista taituruutta, jota ei kuitenkaan korosteta tarpeettomasti. Musiikin tarkoitus onkin ensisijaisesti luoda erilaisia tiloja teksteille ja pysyä kertomuksia säestävässä roolissa.
Sudenkuoppia sivuille luo tasapainoilu huumorin veitsenterällä, mutta lyriikat kantavat ja mielestäni Heinonen ei kopsahda ainoankaan montun pohjalle. Musiikin saralla tyylikirjo leviää kuin huomaamatta suomenkielisen popin, poprockin, rockin ja iskelmäksikin laskettavan materiaalin reuna-alueille, mutta kaikkea sitoo ja nivoo yhteen riittävän monta nyöriä. Svengata osataan, räpätäkin hiukan, rockoopperaakin uskalletaan kokeilla tosimiehen ottein ja värikkäiden kertojien roolit ovat kuin onnistuneesta musikaalista. Pinnat erityisesti Uniikki-siivun flirtistä mm. 007-legendan kanssa, etenkin kun keitos ei kärvähdä pannun pohjaan.
Suomalainen mies (ja yleisemmin länsimainen ihminen) otetaan tikun nokkaan ja tarkkailun alle. Joitain puolia paisutellaan, toisia taas painetaan hiukan kasaan ja terve huumori pääsee puikahtamaan esiin sieltä täältä. Aiheet ovat toisinaan arkoja ja koviakin, mutta fiilis on pääosin leppoisa. Ja kun kova kohta tulee vastaan, se myös sellaiselta tuntuu. Vastakkainasettelun aika ja Tolkun ihmiset saattavat aiheuttaa älähdyksiä, mutta sen Heinonen jo varmasti arvasikin. Ääneen päästetään joukko erilaisia ja erilaisissa tilanteissa olevia miehiä, joiden näkökulmien ja maailmoiden kautta tarkastellaan monenlaisia kriisejä, sekä mieltä askarruttavia asioita.
Toisia ajaa reunan yli ilmastonmuutos ja ahdistus planeetan ongelmista, toisen pahin kriisi on se, kun valmiiksi kuorittuja pistaasipähkinöitä ei saakaan lähimarketista. Deittailu on hankalaa, samoin ajan löytyminen oravanpyörän kieputuksessa. Jotkin onnekkaat ovat vetäytyneet viisauden norsunluutorniinsa, josta käsin näkee kaiken ja kaikki, ja tietysti tietää kaiken. Videosinkuksi valittu Wokee pomppaa aivan omaan ruutuunsa moderneine popsoundeineen, mutta kovemmat viestit vaativat kaiketi terävämpiä kuriireja.
Lyriikat jaksavat haastaa, viihdyttää ja törkkiä erilaisiin mielen kohtia, monipuolinen musiikki ei osoita uupumisen merkkejä edes raskaassa tehosoitossa ja kaiken kukkuraksi Keskellä emojienkelten tuntuu vain kasvavan kokonaisuutena. Näin täydet viisi tähteä ovat ainoa oikea vaihtoehto, erinomaista työtä Heinonen & Aikamme Mieskuvat.




Koviakin aiheita tekstien puolella ruotiva kotimainen yhtye, jonka kevyesti iskelmäpitoinen poprock svengaa ja groovaa tavallaan.
Linkki:
Heinonen & Aikamme Mieskuvat Facebookissa
(Päivitetty 18.11.2025)