Ani Harmi: Rakkaudesta ja kuolemasta

Humu Records

Ani Harmi on nimenä ovela ja useammallakin tasolla toimiva. Se on myös suomenkielistä ja elektronissävytteistä vaihtoehtopoppia esittävä duo, jonka muodostavat Niko Votkin ja Anniina Ståhlberg. Ani (Ståhlberg) on laulaja/lauluntekijä ja terävän kynän omaava tekstittäjä, Harmi (Votkin), taas on monista yhtyeistä tunnettu rumpali, multi-instrumentalisti ja lauluntekijä.

Rakkaudesta ja kuolemasta on albumi kummastakin otsikkonsa asiasta, jotka teksteissä usein sotkeutuvat toisiinsa mitä hämärimmin ja sotkuisimmin seitein. Tunteista syvimmät ja voimakkaimmat – rakkaus ja kuolemanpelko – ovat usein serkuksia, joskus jopa sisaruksia. Pelko soittaa syviä nuotteja, joissa yksi voi nähdä epäilyksen mustuutta, toinen taas vihan liekkien nopeasti liikkuvia varjoja. Teemat tanssivat toistensa ympärillä taiturimaisesti, kun Anin runoilijasielu luo tarinoita vihjeistä ja satuja kauhuista.

Rajoja koetteleva Kultani kellarissa on rautalankaisesti svengaava painajainen, jossa järkensä menettänyt ei päästä irti rakkaudestaan – ei edes toisen käytyä jo oletettavasti aikaa sitten kuolon portista suureen tuntemattomaan. Yksityiskohtien makaaberiudella ei kuitenkaan mässäillä, vaan tarina on kovin surullinen ja synnyttää säälin tunteen kertojaa kohtaan. Voi rakkauden hulluksi lyömää sielua.

Menevämmin laukkaava Parantaja raottaa sentään hiukan verhoja valon edestä, soundien tunnelman kohotessa hetkiseksi ylemmäs. Levyn selkeä helmi on kuitenkin Leonard Cohenin mestarillisen Waiting for the Miraclen tavallaan mutkan kautta mieleen tuova On vain sinä. Julma tarina ei anna rakkaudelle taaskaan mahdollisuutta, paitsi kuoleman kautta, eli kovasti Shakespearen jäljissä tässä kuljetaan.

Ani Harmi pelaa lohduttomuuden syöverin kanssa, muttei kuitenkaan suostu lipeämään mustaan kellariin itse, vaan ennemminkin kertoo tarinoita kuilun partaalta. Kappaleet ovat otoksia hetkistä, jolloin taaksepäin kääntyminen on periaatteessa monesti vielä mahdollista, vaikka kohtalon suuret pyörät ovat jo pysäyttämättömältä vaikuttavassa liikkeessä.

Tummaa on ja silti en koe duon esikoista surulliseksi levyksi, koska rakkauden voimat taistelevat urheasti viikatemiestä vastaan. Ero on hiuksenhieno, mutta duoa auttaa angloamerikkalaiseen goottilaisuuteen turvaaminen. Gotiikan symbolismi ja taustalla epämääräisenä vaikuttava usko johonkin ovat väkeviä elementtejä, joiden kanssa voi syntyä jotain upeaa tai karmeaa. Ani Harmin kohdalla uskon vakaasti upeuteen.