Mount Palatine: Wormholy World

Octopus Rising / Argonauta Records

Mount Palatine on helsinkiläinen voimatrio, joka laskee musiikkinsa edustavan heavy psych metalia. Sanat ja niiden muodostama liitto ovat kiistatta osuvia, sillä näistä metallisissa ja stoneriltakin rouskahtavissa jäteissä riittää tasoa, tunnetta ja syvyyttä. Levylle on ikuistettu vain kuusi raitaa, mutta kokonaismitta painuu reilusti päälle 53 minuutin.

Psykedeelisyys on tietysti monitulkintainen tekijä, jota Mount Palatine lähestyy kingstonwallmaisesta kulmasta. Kerroksia ja lievästi käsiteltyjä ääniä riittää, mutta samaan aikaan rakenteet ovat selkeän kirkkaat ja reunoiltaan terävät. Tekemisessä on ponnekasta energisyyttä silloinkin, kun Panther Eyes keinuu kulussaan ja Whispers of the Holy Land uskaltaa himmentää valot miltei minimiin. Välivaiheita voisi olla enemmänkin, sillä nyt portaat eroavat toisistaan toisinaan tarpeettoman selkeästi – ellei se sitten ollut ihan tarkoituskin.

Aika on käsite, jota venytetään tällä albumilla kuin kumilankaa konsanaan. Aivan jokainen numero ei ajan haasteesta selviä naarmuitta, mutta kun kyseessä on esikoinen, niin pieni muotojen ja rajojen etsintä on vielä ymmärrettävää. Parhaimmillaan kitaran, basson ja rumpujen luoma tulivuorimainen väkevyys tuntuu ihanan prässäävänä niskassa, antaen silti kuulijalle sopivasti tilaa.

Avausraita The Sands ja kiekon sulkeva Newborn Sun kellottavat kumpikin peräti päälle kymmenen ja puoli minuuttia. Todellista urheiluhenkeä osoittaa se, että kyseiset kaksi jykevää tornia ovat myös albumin ennakkoon julkaistut sinkut. Harva bändi on tietääkseni avannut uraansa kahdella plus kymmenminuuttisella sinkulla, mutta Mount Palatinella ei tee edes tiukkaa sinkkujensa kanssa.

Eikä kyse ole mistään silkasta erikoisuudentavoittelusta, sillä Newborn Sunin armottomat aallot ovat erittäin energisiä ja rokahtava riffittely A-luokan materiaalia. Avauskappale The Sands valitsee puolestaan asteen mystisemmän, kaukaisen idän ihmeet ja avoimet tähtitaivaat yläpuolelle manaavan muodon. Pehmeämmät kerrokset lipuvat silkkikankaiden lailla toistensa lomitse, mutta samalla tekstuurit kovenevat kuin huomaamatta. Viimeiset minuutit mennäänkin jo melkoisella rockmetalli-vaihteella, vaikka trio ei notkeutta kappaleestaan hävitäkään.

Wormholy World on lupaava, vaan ehkä sittenkin hiukan piippuun jäävä kokonaisuus. Ihastuin alkuun yleiseen henkeen, mutta biisien kestokyky tehosoitossa jättää toivomisen varaa. Soundi on kuohkea ja osaset kohdillaan, mutta pieni lisä persoonallisuudessa – ja joissain kohdin lievä karsinta – voisivat olla edistysaskeleita. Lupaavaa.