Pykäri: ROMCOM

Expo

Musiikin keskeisiä tehtäviä ovat mielestäni ennakkoluuloton kysymysten esittäminen, sekä asioiden ehdollistaminen. Tekstien ja hahmotelmien muodot luonnollisesti vaihtelevat, eikä musiikillinen romanttinen komedia ole sen heppoisempi kuin mikään muukaan.

Mikko Pykäri on halunnut luoda omien sanojensa mukaan fiktiivisen ja mahdollisimman epärealistisen levyn. Onhan romantiikkakin mitä järjenvastaisin ja silti valtaisan monitasoinen ilmiö. Rakkaus on aina jollain tasolla hulluutta, järjen tiukasta ohjenuorasta irti päästämistä ja tuntemattomaan loikkaamista. Kuinka ROMCOM käsittelee mahdotonta aihettaan?

Pykärin musiikillinen ydin on tanssittavassa ja kevyessä synapopissa, jossa rytmi saa viedä ja yleensä sanottavaan ei kulu juuri neljää minuuttia kauempaa. 42-vuotias pohtii yhtäältä ajan voimaa, mutta ymmärtää myös olevansa jo jotain muuta kuin tarinan alussa. Kuka minä olin, ennen kuin kasvoin nykyiseksi minäksi? Lasi on puolillaan ja maailma aukenee täynnä välkkyviä mahdollisuuksia. Ironiaa? Taatusti. Teräviä pistoja? Jos kuulija niin valitsee.

Rakkaus on matka, jolla romantiikka toimii hiukan homssuisena matkanjärjestäjänä, oikoreitit tuntevana kiertueoppaana, puiston penkiltä löytyvänä yllättävänä keskustelukumppanina ja kaiken näkevänä voimana verhojen takaa. Onko se Oz, vai jotain suurempaa? Ankkuriraita ja siro sinkku Slide ottaa esiin mahdollisuuden toisensa jälkeen, valintojen jäädessä ilmaan. Diakuvamaiset hetket, pikku novelli tai kaunis balladi ovat oivia perintöjä, kun eteerisempi biisi maalaa pastellisävyillä taivaanrantaa.

Kävely Seinen rannalla hehkuu balladina tuokionsa ja kysyy kuin huomaamatta toisen sydämen avainta. Kertojan asenteessa on lievää pöyhkeyttä, kuin nuoren Bowien ja Jarvis Cockerin sekoituksessa, mutta myös mahdollisuutta aitoon hellyyteen. Pykäri leikittelee hattarankeveiden soundien ja kielikuvien kanssa, kun Jonain päivänä ottaa Pet Shop Boysin ja miltei näpistää jotain – jäämättä kuitenkaan kiinni. Ylöspäin menevä spiraali jatkaa sydämen karikoiden kartoittamista, kun aina aloitetaan alusta ja kaikki vain kiertää ja kiertää ja kiertää, biisin koukuttaessa siinä sivussa.

ROMCOM on päiväpoppia ja synahattaraa, jonka sisään on kuitenkin ujutettu myrkkypisaroita ja pistäviä ruusunpiikkejä. USB:n musiikillisessa keveydessä on princemäistä neroutta, tekstin hahmotellessa mahdotonta suhdetta. Mahdotonta ihmistä ja ikuista mysteeriä, jonka kuuluukin jäädä arvoitukseksi.

Mahdotonta oli myös tähdittää albumi, joka tuntui hetkittäin viiden ja yhden – tai, no ainakin kahden tähden arvoiselta. Pykäri on joku toinen, joka voi sanoa ääneen asioita, joita me muut vain mietimme mielemme takanurkissa. Romantiikka on miinakenttä, romanttinen komedia pitää aina sisällään kyyneleitä. Naurun kirvoittamia ja niitä toisia. Kolme tähteä - ja minä kun luulin olevani romantikko.