Tahtipeikko ja Keiju: Elonkirjo � lasten luontolauluja

Omakustanne

Lauantaina oli Suomen luonnon p�iv�, mik� kannattaa ottaa huomioon t�t� levy� kuunnellessa. Satukirjailija P�ivi Tuulikki Koskelan ja laulaja-lauluntekij� Mikko Koskelan muodostama Tahtipeikko ja Keiju -duo k�vi allekirjoittaneelle tutuksi vajaan kahden vuoden takaisenLohik��rmeen pakkolasku -albumin my�t�, kun hilpe�� ja folkahtavaa poppia rikastettiin ilahduttavan ja poikkeuksellisen kirkkailla v�reill�. Sama tarina jatkuu vahvana my�s uudella levyll�.

Elonkirjo � lasten luontolauluja kertoo jo otsikollaan kyseess� olevan ensisijaisesti lastenmusiikin, mutta �lk�� aikuiset antako tuon suotta h�m�t�. Omalla nimell��nkin musiikkia julkaiseva Mikko Koskela osaa n�et kirjoittaa eritt�in tarttuvaa, toimivaa ja viihdytt�v�� materiaalia, joka on kaikkea muuta kuin ennalta arvattavaa. Folkahtava pop ja kitaravetoinen poprock ovat periaatteessa ne suurimmat varjot, joiden alle kiekon kymmenen raitaa sopivat, mutta tarina � tai oikeammin satu � on huomattavasti monisyisempi. Lasten ��net p��sev�t my�s mukaan, kun pienempien musikanttien lauluryhm� tuo lis�ns� eri raidoille.

Luonto on kaunista villill� tavalla, mit� kev��ll� julkaistu Susi uljas -sinkku korostaa. El�m� on villiss� luonnossa kamppailua, mutta yksik��n kuolema ei ole lopulta turha. Westernm�inen raita n�kee saalistavan lauman saavan ruokansa, josta riitt�� tuiki t�rkeit� t�hteit� sek� palasia my�s muille pentujaan ruokkiville el�invanhemmille. Luonnossa kaikki on jatkuvassa kierrossa, mit� albumi eri tavoin, tarinoin ja keinoin korostaa.

Mets� on monenlaisia tiloja, asioita ja tarkoituksia sis�lt�v� paikka, joka itsess��n jo on kuin satu. Kuka tuolta tuleekaan esittelee mets�n erilaisia asukkeja, hetkitt�in pomppivaksi k�yv�n folkpopin somistaessa estradin kerran toisensa j�lkeen. Skaalakin yll�tt��, kun mets�n isojen kuninkaallisten lis�ksi my�s pienist� pienimm�t huomioidaan. Mets� voi olla hiukan j�nnitt�v�kin paikka, mutta kaikelle on paikkansa, mit� levyn sulkeva nimiraita Elonkirjo viel� kulmastaan t�hdent��.

Suomella on upea luonto, joka tarvitsee kuitenkin my�s ottaa huomioon ja jota voi auttaa pienill�kin teoilla. Kala pikkuinen on alkuun suruisa, kun veden asukkien kodit ovat miltei asuinkelvottomia. Tarina saa lopussa positiivisen k��nteen, joka vaatii kuitenkin ihan oikeita toimia ihmisilt�. Viel� suoremmin asioita avaa groovaava ja svengaava T�� pallo ainut on, joka sinkkubiisin� edustaa levyn musiikillisesti tarttuvinta osastoa.

Tahtipeikko ja Keiju nostavat esiin t�rkeit� asioita, saarnaamatta ja tuomitsematta. Asiat kun voidaan tehd� positiivisen kautta, kuten Roskat rokkaa esimerkill��n osoittaa. Lis�v�ri� menoon tuo aidoksi bluesiksi paljastuva Suo Blues, sek� pieni� pomputtava Pikku peikko Pomperidilla. Tehd��np� siis jokaisesta p�iv�st� Suomen luonnon p�iv�.