Timo Hatva: Flow, Rhythm and Light

Soft / Afro7

Timo Hatva on soittanut kitaraa bändeissä, mutta Flow, Rhythm and Light on artistin debyyttisooloalbumi, jolla rauhallisen instrumentaalimusiikin mahdollisuuksia tutkitaan avoimin mielin. Otsikon keskimmäinen termi on rytmi, joka on kantavassa roolissa halki kiekon, vaikka tempo monesti hitaampi onkin. Hatva on lähtökohtaisesti kitaristi, mutta albumilla hän soittaa kaiken kuullun. Artisti hallitsee basson, rummut ja muut perkussiot perustasolla, jos nyt virtuoosimaiset soolot jäävätkin puuttumaan. Niitä ei toisaalta sopuisan pienillä ja enemmän tunnelmaan perustuvilla raidoilla edes osaa kaivata

Avainkohtia on levyllä monia ja niistä nostaisin esiin B-puolen avaavan Guitar Orientalin, joka kasvaa viidessä ja puolessa minuutissa eri suuntiin. Otsikon mukaisesti pää-ääni on akustisen kitaran, mutta sen rinnalla ja takana kuullaan erilaisia lisiä. Hatva vertaa syntetisaattorisoundeja kasarin elokuvamusiikkiin, mikä mielestäni osin halventaa hienoa työtä. Hollywood-hutun sijaan nostaisin teräväksi verrokiksi kaukaisen Jarren ja Enon. Vielä rohkeampaa työtä edustaa Ambient Moods, jonka hauskan tuikkivat äänet yhdessä syvän kitarasoundin kanssa luovat viehättävän tuokion.

Syntetisaattorit ovat veikeä lisä, mutta ilman niitäkin syntyy kyllä tulosta. A-puolella soiva Flow, Rhythm and Light on kauniin sopuisa tuokio akustisen kitaran johdolla. Poikkihuilu antaa pienen sipauksen herkkyyttä nimikappaleeseen, eikä äänten lievä käsittelykään riko taikaa. Acoustic Harmonics poimii kitaran kielistä pieniä palasia, joita tausta jatkaa ja kehittää. Painopiste on tuokiossa, miltei satunnaisilta tuntuvissa äänen sirpaleissa, joista punotaan kiireettä jotain osiaan suurempaa.

Hatva on päästänyt luovuutensa valloilleen ja perinteinen rumpukomppi hylätään monesti syntetisoitujen rakenteiden viedessä tekijää kohti uusia seikkailuja. Tavallaan levy jää kuitenkin kahden maailman väliin, sillä ambientin ja kokeellisemman elektronisen musiikin portteja vasta kolistellaan. Rohkeasti keikkuva Caravan väläyttelee rikkaamman maailman mahdollisuuksista, mutta ennemminkin Hatva vasta kartoittaa mahdollisuuksia.

Ehkä olen tarpeettoman kova esikoista kohtaan, vaan kuullun perusteella aineksia ja etenkin potentiaalia olisi huomattavasti kunnianhimoisempaankin tekemiseen. Uusi tie on kuitenkin avattu ja todellinen mittatikku tulee olemaan seuraava mittavampi julkaisu.