Tiger Lou: Is My Head Still On?
Julkaistu: 01.05.2004
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Startracks
Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä Rasmus Kellerman, taiteilijanimeltään Tiger Lou, on ehtinyt kuluvan vuoden aikana useampaan otteeseen piipahtamaan koto-Suomessakin. Viimeksi miestä nähtiin taustabändin kera lämmittelemässä Weeping Willowsia kotimaan kolmessa suuressa, joista Turun Klubin keikalta myös Desibeli on tallentanut tunnelmia. Tunteikasta lauluilmaisua brittipopahtavaan kitarointiin yhdistävän debyyttialbuminsa Is My Head Still On? Tiikeriherra julkisti kuluvan vuoden maaliskuussa ja kieltämättä melkoisen maistuvan 10 kappaleen kokonaisuuden herra on synnyttänyt.
Tiger Lou yhdistelee suomalaiseen korvaan hyvin tuttua melankoliaa MTV:n aktiivikuluttajiin takuuvarmasti uppoavaan sokerisuuteen. Mies osaa oivallisesti hyväksikäyttää, toki puhkikulutettuja, mutta silti iättömän kauniita melodiakulkuja. Tarpeen mukaan biisejä maustetaan taustalauluilla, kuullaanpa levyn aukaisevassa The Sound Of Crickets -kaunokaisessa tuulista kuoroilmaisuakin. Tyttösien sydänalaa hiertävillä kitara/piano -näppäilyillä ja äärimmäisen harkitun tuottamisen viimeistelemällä soundilla herra Kellerman osoittaa hallitsevansa ne oikeat koukut, joilla nykyaikainen musiikinkuluttaja vietellään. Vaikka musiikki onkin selkeästi vanhan toistoa ja viimeisen päälle harkittua, kyllä albumi ainakin meikäläisen korvaa miellyttää. Sinkkubiisi Oh Horatio toimii rehellisen iskevänä hittirenkutuksena, juosten kauniilla mollisoinnuilla. Synkällä pianokuviolla uhkaileva Warmth iskee kaihertavan herkkiä nauloja sieluun, kun taas unelias Like You Said hellii ikkunan takana ripsivän harmaan sateen riipivyydellä. The Wake/Hooray Hoorayn alistunut hurraaminen, vetelehtien mahtipontisiin loppukiihdytyksiin etenevä All In Good Time... pitkä hiljainen hetki ennen päätösraita Lowdownin alkua erottaa edellisiä rytmikkäämmin etenevän akustisen jamitteluraidan mukavan pirteäksi loppufiilistelyksi tälle tutustumisen arvoiselle levylle.
Tiger Loun materiaali toiminee myös livenä, joko soolona tai taustabändin kera. Jos musiikki soolokeikalla onnistuu koskettamaan, heitän huutia kaikella tuotteistamismarmatuksellani ja lupaan hankkia herran seuraavankin levyn. Levykuuntelun perusteella uskoisin näin myös käyvän, kaikesta hiomisesta huolimatta ainakin minä löydän sitä tarpeellista sielukkuutta, joka lopulta määrittelee musiikin rehellisyyttä. Jos esimerkiksi Coldplayn musiikki vetoaa syvimpiin tunteisiisi, saatat löytää itseäsi myös Tiger Loun tahdeista.
Kommenttien keskiarvo:
