Kanvas: Suunnat

Eclipse Music

Kanvas-nimisiä yhtyeitä ja artisteja on ollut ja on maailmalla useampia. Suunnat-albumin takaa löytyy oululaislähtöisen Andrea Martínin luotsaama nuorista jazzmuusikoista koostuva vaikuttava yhtye, joka lähestyy jazzia uudemmasta ja pop-koukkuja suosivasta kulmasta. Suunnat on tämän kyseisen Kanvasin toinen pitkäsoitto, ilmestyen vain reilu vuosi Värit-debyyttialbumin jälkeen.

Jazz on Kanvasin käsissä positiivinen ja nostattavuutta suosiva voima. Albumin kymmenen raitaa pyrkivät musiikissaan ajattomuuteen, tekstien käsitellessä ihmisten elämien toisinaan miltei huomaamattomasti tapahtuvia käännekohtia. Arjen suuria ja pieniä koukeroita, joiden todellisen merkityksen ja painoarvon ymmärtää monesti täysin vasta paljon myöhemmin. Kertoja ei ole kaikkivoipa näkijä, vaan ennemminkin paikkansa, aikaansa ja toisinaan myös unelmaansa etsivä yksilö. Tulkintani mukaan kertoja on toistuvasti vain yksi meistä, yksi kadulla vastaantulevista kasvoista, ja silti myös ainutkertainen ja ainutlaatuinen.

On täysin kunkin kuulijan tarkastelukulmasta kiinni, kokeeko Kanvasin musiikin jazzahtavana poppina vai popahtavana jazzina. Ilmaisua leimaa päältä päin leikkisä helppous, jota ei tule kuitenkaan sotkea musiikilliseen yksinkertaisuuteen. Kuumilla rytmeillä varustettu Sanaton saattaa askeltaa jouhevasti ja Joki virtaa uomassaan reippaasti, mutta pinnan alta löytyy monimuotoisia rakenteita. Sovituksia on ruuvattu kunnianhimoisesti kohdilleen eri soittimia aina vuoroin esiin tuoden. Piano ja puhaltimet ovat läheisiä liittolaisia ja samaan suuntaan musiikkia vieviä voimia, raastavan terävän repivyyden loistaessa poissaolollaan.

Pakan pohjalla rytmiryhmä ei tee itsestään itseään suurempaa numeroa. Kontrabasson pehmeä ääni hehkuu lämpöä, linjojen keskittyessä rakentamaan ja tukemaan. Rumpuja napsutellaan ranteilla, näidenkin rakenteiden pysyessä nätisti kurissa. Soitto sujuukin mallikkaasti ja alustojen letkeä joustavuus on silkkistä metsänpohjaa, jolla kelpaa askeltaa ja tarvittaessa lepäillä. Valokeilan useimmin itselleen nappaavat Siina Suutarisen vokaalit, jotka liitävät musiikin pinnoilla kuin painotta – ja silti tekstejä korostaen.

Kanvasin musiikki on viihdyttävää ja popahtavuudessaan tarttuvaa jazzia. Materiaalin kirjoittanut pianisti Andrea Martin omaa persoonallisen tyylin, joka erottaa Kanvasin aivan omaksi ilmiökseen. Musiikin tasapaino on herkkä ja pitkäsoiton mitassa jäin kaipaamaan vain satunnaisesti suurempaa rohkeutta tai irrottelua johonkin suuntaan, mutta toimiihan tämä toki näinkin.