Fear Factory: Archetype

Liquid/Roadrunner

Harva metallipioneeri on saanut osakseen niin paljon v�h�ttely� kuin Fear Factory. Oma osansa tiettyyn arvostustyhji��n on ollut my�s b�ndill� itsell��n; vallankin viime vuosien miehist�nvaihdospiirileikin olisi voinut hoitaa tyylikk��mm�ll�kin tavalla. Yhtye tiet�� asian varsin hyvin itsekin. Archetype onkin rakennettu nime��n my�ten er��nlaiseksi kasvojenkohotukseksi ja uskottavuuden palauttajaksi, mit� b�ndist� kertaalleen jo l�hteneen Burton C. Bellin saatalausekin korostaa.

Lopputuloksen valossa Fear Factoryn ratkaisu yritt�� viel� kerran oli oikea. Varjoissa vaeltava yhtye ei nimitt�in kykenisi luomaan n�in raivoisaa j�lke�. Eiv�t n�m� kaverit ole tietysti mit��n kullannuppuja olleet aiemminkaan, mutta siltikin vallankin Archetypen alkupuolen biisien aggressiivisuus yll�tt��. Burton C. Bellin ��ness� on uudenlaista raspia ja Raymond Herrera takoo rumpujaan kuin maksimivaihteelle ohjelmoitu tuhoajakyborgi. Tutuimpaan keinovalikoimaansa b�ndi turvautuu vasta kolmannessa biisiss�, kun Bell vapauttaa kertos�keess� voimakkaan latauksen vaihtamalla �rin�n korkealla liit�v��n puhtaaseen ��neen.

Biisien osalta Arkkityyppi tarjoaa useita kohokohtia. Fear Factorylle tyypilliset rumpu-kitara-riffit halkovat ilmaa ja massiiviset kertos�keet vy�ryv�t kuin loiston p�ivin�. Miltei puberteettisen raivon (videobiisi Cyberwaste) vastapainoksi mukana on useita rauhallisempiakin hetki�, joista erityisesti elokuvamaisesti jyll��v� Human Shields vakuuttaa. Bassosta kitaraan vaihtanut Christian Olde Wolbers suoriutuu teht�v�st��n niin mallikkaasti, ett� erotetun ja nimibiisin sanoituksessa n�lvityn Dino Cazaresin poissaoloa ei liiemmin edes huomaa.

Aika tuntuu olevan otollinen aikanaan kovia meriittej� antaneille b�ndeille, jos n�m� vain osoittavat halua kalastaa muullakin kuin vanhoilla sy�teill�. Fear Factorylla n�ytt�paine on ollut niin kova, ett� erityisesti sanoituksissa on v�lill� hieman tosikkomaistakin todistelua. Tervehtyminen on kuitenkin selvi�, ja vaikka "you must never forget the essence of your spark/all of that which defines you is the essence of your blood" -korumietteen sanoma ei ehk� olekaan uusi, on sill� varmasti b�ndille itselleen voimakas itseheijastava merkitys. Loppujen lopuksi tunnelma on niin vahvasti loppu hyvin, kaikki hyvin, ett� mukana voisi aivan hyvin olla Dino Cazaresille omistettu oodi - miehen l�ht�h�n tuntuu kirvoittaneen b�ndist� sek� tervett� raivoa ett� my�s herkemp�� tunnelmointia kuin koskaan aiemmin.

Digipakin mukana seuraavaan dvd:hen kannattaakin sitten suhtautua huomattavasti suuremmalla varauksella. Cyberwaste-videon lis�ksi julkaisun anti koostuu p��m��r�tt�m�st� Australian kiertuekoosteesta, joka alittaa surkeimmankin kotivideotason kaikilta osin. Mutta jos huonot vitsit, heikko ��nenlaatu, levoton leikkaus ja anteeksiantamaton kuvanlaatu inspiroivat, siit� vaan. Teit� on varoitettu.

levy **** dvd 1/2

Kommenttien keskiarvo:

MikaR kommentoi 21.05.2004:

Pisteet:

Joo, ovat herrat tehneet todellisen ryhdist�ytymisliikkeen - ihan nousee mieleen tuo Machine Head. N�in rankkaa raivoa ja ehdotonta m�tkett� on olisi arvannut Fear Factoryn kykenev�n en�� suoltamaan. Onneksi olin j�lleen kerran v��r�ss�.
Kun levy� ostaessa kysyin myyj�lt� notta mit�h�n ekstraa mukana olevalla DVD:ll� on vastasi t�m� hieman v�ltellen: "No, noi ekstrathan on aika kirjavan tasoisia...". Totta joka sana, sill� onhan se paskakin usein kirjavaa. Kohelluskokoelma ei kest� kunnolla edes sit� yht� katselukertaa.
Aloituskaksikko Slave Labor ja Cyberwaste ovat tosiaan melkoisia ladunavaajia, eik� meno juuri loppulevyst�k��n heikkene kun tarjolla on l�hes tunti modernin metallin juhlaa. Hyv�lle n�ytt�� ja loistavalle kuulostaa - nyt vain odotellaan Tuskaa, jotta p��see katsastamaan ryhm�n livekuntoa!

FrozenMoon kommentoi 06.07.2005:

Pisteet:

Olen ihmetellyt sit�, ett� miten Fear Factory kuullostaa joka kuuntelu kerralla niin hyv�lt�. T�st� l�ytyy erilaisia elementtej� mit� ei ole Digimortal albumilla. Archetypen kappaleista l�ytyy Grindcoren tapaisia kohtia, mitk� antavat r�v�isev�� potkua ja ruimasti lis�pisteit�. Mutta p��asiassa Digimortal albumi ei hire�n paljon poikkea t�st� musiikillisesti, mutta t�m� silti pysyy klassikkona, ja parhaimpana Fear Factory albumina.