Julkaistu: 16.09.2005
Arvostelija: Mika Roth

Roadrunner
Mutta mit� ihmett� Fear Factorylle on oikein tapahtunut?
Siin� kysymys jota olen toistellut itselleni kerta toisensa j�lkeen viime aikoina. Fear Factoryn uusin albumi Transgression jatkaa toki niist� samoista asetelmista, mihin viime vuonna ilmestynyt Archetype sen j�tti, mutta jotain tuntuu olevan nyt pahemman kerran pieless�.
Muutos on tietysti v�ist�m�t�nt�, enk� olisi miss��n nimess� toivonutkaan, ett� uusi albumi olisi vain Archetype part II. Fear Factoryn kaltaisen yhtyeen tapauksessa muutos on sit� paitsi aina ollut v�hint��nkin odotettavaa, mutta ihan t�h�n suuntaan en olisi arvannut joukkion seuraavaksi suuntaavan. Transgression on helposti tunnistettavissa Fear Factory levyksi, mutta sen keveys, soundillinen ohuus ja useiden kappaleiden suoranainen mit��nsanomattomuus pist�v�t monissa kohdin hiljaiseksi. Kun s�vellyskyn� on alkanut takkuamaan, harvoja rivej� on ryhdytty t�ytt�m��n lainabiiseill�. T�ss�kin kohtaa yhtyeen kirves on kilahtanut kertaalleen kiveen. Killing Joken Millenium on hieno raita, ja kipale nousee kevyesti levyn parhaaksi hetkeksi � mihin ei siis paljoa tarvita. U2:n I Will Follow aiheuttaa sit� vastoin suoranaista my�t�h�pe�ss� kieriskely�, mit� helvetti� siell� studiossa on oikein touhuttu?
Kitaran ja rumpujen yhteisty�, tuo Fear Factoryn tunnistettavin piirre, p��see yh� silloin t�ll�in valloilleen, ja n�in� hetkin� toivo paremmasta viel� el��kin. T�t�kin asetta vaivaa tosin liian usein voimattomuus, ja kun soundia on viel� ohennettu reilusti kuulostaa jopa Herreran paukutus hetkitt�in laiskalta. Parhaimmillaan b�ndi on kuitenkin edelleen vaarallinen, ja mit��nsanomattoman aloitusbiisin j�lkeen kuultavat Transgression, Spinal Compression sek� Contagion k�yv�t t�st� hyv�n� osoituksena. Harmi vain, tuosta eteenp�in koko l�tty onkin sitten miltei yht� suurta Via Dolorosaa. Ei auta kuin toivoa ett� yhtye jatkaa t�st� eteenkin p�in musiikillisia kokeilujaan, ja j�tt�� nykyiset maisemat mahdollisimman nopeasti taakseen.




Vokalisti Burton C. Bellin ja kitaristi Dino Cazaresin johtama industrial metal -yhtye, joka on vaikuttanut merkitt�v�sti koko genren kehitykseen aina 80-luvun lopulta saakka.
Linkki:
fearfactory.com
(P�ivitetty 7.7.2012)
Kommenttien keskiarvo:




Mutta silti kieroontuneella tavalla t�m� on hyv� julkaisu, enk� jaksa siit� pahaa sanoa.
Muuten Transgression on t�ydellisyytt� hipova pirte� ja r�v�kk� teollisuusmetalli kokonaisuus, joka kannattaa kuunnella.
Alkupuolella levy on taattua j�mer�� fear factorya, mutta loppuun kohden ote lipsui ja pahasti. Kappaleet levyn toisella puoliskolla v�kisin tehdylt� kaurapuurolta.