• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Bitch Alert: Kill Your Darlings

Poko

En ole varmasti ensimmäinen arvostelija, joka vertaa Bitch Alerttia Holeen. Bändin laulaja Heinie kuulostaa ensi kuulemalta lähes häiritsevän paljon Courtney Lovelta ja musiikki tukee osaltaan tätä vaikutelmaa. Veikkaisin myös, että Bikini Kill, L7 ja Babes In Toyland ovat pyörineet bändin levysoittimen neulan alla. On selvää, että tällainen musiikki toimii parhaiten angstia puhkuville nuorille naisille ja karkottaa tehokkaasti osan kaksilahkeisista kuuntelijoista. Osalle miehistä on yksinkertaisesti liikaa, että naisella on niin voimakas ääni kuin Heiniellä.

Olen kuullut aikanaan satunnaisia kappaleita huorahälytyksen ensimmäiseltä levyltä, mutta muuten en ole aikaisemmin bändin tuotantoon tutustunut. Vuodesta 1997 asti yhdessä soittanut pumppu on kuitenkin saanut valmiiksi jo kolmannen pitkäsoittonsa ja jonkinlaista huomiota on kerätty mm. Englannissa. Suomessa kyseessä ei kuitenkaan ole mikään suuri nimi, vaan juuri Helsingissäkin pidetty keikka järjestettiin ahtaassa Semifinalissa ja sisään pääsi viidellä eurolla.

Kill Your Darlings on lähtee vahvasti grunge-vaikutteisella Selling Hugs –kipaleella liikkeelle, mutta yhtä paahtoa ja räminää levy ei ole. Mukaan mahtuu monta varsin rauhallista rallia kuten Popguns ja City Lights. Kill Your Darlings on yllättävän monipuolinen soundeiltaan, hyvin tuotettu, ajoittain jopa popahtava ja täynnä tarttuvia biisejä. Levyn kappaleita alkaakin useamman kuuntelukerran jälkeen jo hyräilemään, kun esim. Blonde, Where's My Happiness ja Birthday Girl lähtevät käyntiin. Bitch Alertia voisi kuvailla Tiktakin erittäin vihaiseksi isosiskoksi.

Sanoituspuolella meno on suoraviivaisempaa ja kaukana kikkailusta. My Boyssa filosofiseerataan: My boyfriend is a fucker/But my girlfriend is cool/He would like to fuck her/I am standing in between/Fuck you motherfucker. Where's My Happiness? –kipale on taas erittäin tarttuva, vaikka kertosäe ei oikein allekirjoittaneelle avaudukaan: Jesus would like to ride my bike/Nobody loves my kind/But jesus would like to steal my bike.

Bitch Alertia ei voi väittää oman tien kulkijaksi tai hirveän omaperäiseksi. Heinien, basisti Kimmon ja rumpali Marittan luoma räime kuitenkin toimii. On hyvin vaikea löytää mitään valitettavaa levyn ulosannista, jos haluaa yhtään objektiivinen olla. Kaikillehan tämä ei tietysti toimi. Näinpä kun olen kundiporukalla mökillä ryypiskelmässä nättinä kesäpäivänä, ei tämä levy cd-soittimeen tietään löydä. Mutta jos estrogeenivoittoinen räminä kiinnostaa, niin jo itsessään Heinien vaikuttava ääni on tarpeeksi hyvä syy hankkia levy, puhumattakaan sen sisältämistä iskevistä biiseistä.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 27.09.2004:

Pisteet:

Mielestäni vuoden paras kotimainen levy maailman parhaalta bändiltä!!!
Bitch alert rocks!!!

Nimetön kommentoi 21.11.2004:

Pisteet:

Mielestäni OK levy. Itse biisimateriaali olisi voinut olla rikkaampaa.

Recnad kommentoi 03.12.2004:

Pisteet:

..rriot lumosi kyllä minut jo täysin pari vuotta sitten, mutta jotenkin Kill Your Darlingsin jälkeen se levy on menettänyt merkityksensä ihan vain siksi, että KYD kuulostaa niin hemmetin hyvälle. Latenight Lullaby-sinkku mietitytti vielä aavistuksen, mutta kun Selling Hugs lähtee käyntiin, jää epäilykset rannalle nurisemaan. Kansilehtinen on omituinen, mutta toimiva. Suurimmat potkut tarjotaan tuon tiukasti potkivan ja vähän snadisti Sonic Youthmaisen Where's my happinessin sekä kiihtyvän vimmaisen Birthday Girlin ja melko hempeän Popgunsin johdolla. Ainoastaan vähän anonyymeiksi jäävät Excuse for Escape ja Psycho Drama Queen, jotka eivät jotenkin toimi tarpeeksi hyvin. Mutta väliäkö sillä, aina pitää jättää kehitykselle jotain varaa.



Bitch Alert on kyllä malliesimerkki siitä miten bändi voi kehittyä levyltä toiselle. Vuoden paras tai ainakin vuoden kolmen parhaan levyn joukossa. Innolla katson tulevaisuuteen jo seuraavaa levyä kohti.

Nimetön kommentoi 04.03.2005:

Pisteet:

Bitchit rokkaavat kyllä pään irti, jos ei ole varuillaan!Kill your darlingsilla on pelkkää hyväää materiaalia.Se rullaa hirveällä menolla eteenpäin alusta loppuun.Se kuulostaa kuitenkin niin puhtaan hiotulta, että se on ehkä levyn ainoa ongelma. Pidän enemmän räväkämmistä teini-angstia pursuavista vanhoista levyistä.Bitch Alert on selvästi kasvanut bändinä ja kuulostaa lähes kypsältä.Se ei kuitenkaan ole ehkä hyvä asia (mikä kieltämättä kuulostaa hullulta), sillä väittäisin, ettei vääntö kuulosta yhtä vakuuttavalta.Ihanan päällevyöryävä agressiivisuus on hiipunut alkuajoista.Albumi on kuitenkin aivan loistava ja löytää ehkäpä suuremman yleisön uuden "kypsemmän" ja siistimmän soundin kautta.