Levyarvio

Negative: Sweet & Deceitful

***--
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
T√§hdet:  Muista, ett√§ keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Kommenttien keskiarvo: ****1/2

Nimetön kommentoi 22.09.2004:
Pisteet: *****


Tämä on ihana!
Jonne on suloinen enkeli!!! xD
Jonne oli itse paikalla, kun ostin tämänlevyn... Sain nimmarit ja halasin koko Negativen porukkaa.. ^^


~Shire~
yasha kommentoi 22.09.2004:
Pisteet: ****-
Erilainen kuin ensimmäinen levy War of Love. Mutta pystyy sanomaan että tämä on Negativen levy. Biisit samantaipaisia, mutta kuitenkin erilaisia. Aikaisemmalla levyllä oli enemmän erityyppisiä biisejä. Oma tyyli alkaa löytyä kokoajan paremmin. Tietynlaista Hanoi Rocks -meininkiä löytyy.. About my sorrow -biisi alkaa tietyllä sävelmällä ja loppuu erilaisella.. Tavallaan kuin Hanoi Rocksin Million Miles Away. About my Sorrow -biisistä nousee samanlainen fiilis mikä nousee kun kuuntelee Gunsn'Rosesin November Rain -biisiä.
Nimetön kommentoi 23.09.2004:
Pisteet: *1/2---
Englanninkielen lausuminen pudottaa pisteitä roimasti. Meneehän se täällä Suomessa läpi, mutta ei muualla, paitsi ehkä Japanissa. Jimi Pääkallo ja Jonne ovat samalla tasolla... :(
Nimetön kommentoi 23.09.2004:
Pisteet: *****
Aivan uskomaton levy! Nostattaa kylmät väreet menemään pitkin selkää heti intron alusta lähtien ja väreet säilyy, vaikka biisit loppuu..=) Levy on kuluttanu mun soitintani siitä asti, kun se ilmestyi enkä oo pystyny kuuntelee mitää muuta levyy..Sweet and Deceitful on sellanen levy, joka on nostattanu mussa aivan uskomattoman paljon erilaisia tunteita liikutuksesta transsiin ja syvään kunnioitukseen bändin poikia kohtaan..Ja Jonnen ääni on niiiin kaunis..
Nimetön kommentoi 01.10.2004:
Pisteet: ***1/2-
No ihan kiva paitsi et levylotä puuttuu rock...
Melkeen koko levy on täynna jotain hidasta humppamusaa no jos joku tykkää niin tykätköön.. mutta mutta...
levy on muuten ihan kiva ja kaikkea muuta..
Ja jos Jonne kokee itse olevansa eksyksissä Taivaassaa ja Ei pääse pois sieltä nii voisi bjättää dokaamisen väliin..
mä en tajuu tätä yhteiskuntaa: IIk negativen levy tuliu kauppaan ostamaan se nyt ku se maksAa kakskyt viis euroo ja piip!!
mutta minä sain tämän levyn ja viikko rahat säästys..

P.S Rock and roll die some day
Nimetön kommentoi 02.10.2004:
Pisteet: ****1/2
ei ihan niin hyvä ku war of love mut kuitenki tosi mahtava!!!
kappaleet ei jää niin hyvin soimaan päähän:D mutta tykkään kovasti! :D
Nimetön kommentoi 03.10.2004:
Pisteet: *****
Tosi mahtava levy! Levyltä löytyy hyvii fiilistely biisei, sellasii joita voi kuunnella uudestaan ja uudestaan... Kuuntelinkin niit biisei ihan finaalissa ja sitten ku musiikki yhtäkkii loppu, olin ihan ihmeissäni et nytkö se jo loppu?
Jonnella on tosi hyvä ääni, ja tosi yllättävä veto siin kappaleessa Until Your Mine. Levyl oli tarpeeks herkkyyttä, mut oli siel pari biisii, missä oli enemmän särmää ja palautti maan pinnalle.
Ite oon kuunnellut levyy uudestaan ja uudestaan, enkä oo vielkään kyllästynyt, tuskin tuun ees kyllästymään.
Negative tekee hyvää musiikkia, ja on hyvännäköisiä. Se on jo kunnioitettava saavutus.
Nimetön kommentoi 05.10.2004:
Pisteet: *****
Levy on mahtava... mutta en tule koskaan luovuttamaan still alive biisistä se on paras... koittakaa jatkaa samaan malliin loppuun saakka...

T: still alive
Nimetön kommentoi 14.10.2004:
Pisteet: *****
Ensikuuntelulla Sweet & Deceitful ei oikein avautunut. Mutta kuunneltuani sen useamman kerran, aloin löytää levyn sielun. Jonnen sanoitukset ovat edelleen pääasiassa samaa lässynläätä kuin War Of Lovellakin, mutta nyt joukosta löytyy jo muutama lyriikoidensakin puolesta kiinnostava viisu.
Levyn varsinainen ensimmäinen kipale Frozen To Lose It All alkaa jo tulla korvista ulos, eikä selkeästikään yllä "kilpailijansa" Moment Of Our Loven tasolla klassikkomaisuudessaan, mutta on kuitenkin kelpo biisi vinkuvine kitaroineen ja hienoine kosketinosuuksineen. Creeping Inside tuntui aluksi lähes täytekappaleelta, mutta nyt kuukauden jälkeen se paranee paranemisestaan. Toisin kuin Locked In The Darkside, joka kelpo sanoituksistaan huolimatta joutuu "next"-näppäimen alle mun soittimessani. Ja next onkin sitten In My Heaven, joka on tarttuvuudessaan Uniklubin Rakkautta & Piikkilankaa-biisin veroinen. Tosin vaatii tietysti englannin osaamista. Mutta selkeä hitti. Niin ärsyttävä, että siitä ei voi olla pitämättä. My My Hey Hey-coveri toimii sujuvasti, mutta allekirjoittanut olisi toivonut siltä ehkä hiukan enemmän potkua.
Slovariosuuden aloittaa Neverending Parade, jonka ennen kuin livenä todistin, hyppäsin automaattisesti ohi. Puuduttava. Paitsi livenä. L.A. Feeding Fire on minun lempikappaleeni tältä levyltä. Se on jo lähellä sitä räkärokkia, mitä toivoisin tämän poppoon esittävän enemmänkin. Until You're Mine on yllättävän kova ja tasokas veto, eikä Jonnen riipivä ääni häviä paljoakaan vertailussa macho-Laihialan alarekisterille. About My Sorrow on siinä ja siinä, että ei huku omaan imelyyteensä, ja tästä on pitkälti kiittäminen lopun hienoa kitarointia. Secret Forgivenessiin Jonne Aaron on kerrankin saanut kirjoitettua rakkaudesta, jonka minäkin uskon todeksi. Sitäpaitsi kerosäe toimii. Angels Won't Lie antaa vieläkin odottaa itseään. Raskas kuunneltava.
Kokonaisuudessaan levy on ehyt, liian monella slovarilla ja liian vähillä todellisilla rokkibiiseillä koristelu kakku, jota kuitenkin syö mielellään, mutta josta jonkin ajan kuluttua saattaa tulla hiukan äklö olo. Mutta koska allekoirjoittanut on nähnyt ko. bändin monesti livenä, eikä tunnu koskaan kyllästyvän, niin kyllä tämä lättykin saa soittimessa muhia.
Nimetön kommentoi 22.10.2004:
Pisteet: *****
kerrassaan ihana!! t√§√§ on paras negativen ilmestyneist√§ levyist√§!! ..ja on my√∂s war of love hyv√§, tai siis huippu!!! mut kuitenki.. NEGATIVE JYR√Ą√Ą!!
SUURELLA <3: touchless_ (negativen ikuinen fanittaja!)
Nimetön kommentoi 09.11.2004:
Pisteet: *****
Mä en pidä alkuunkaan tosta "pääarvostelusta" tossa ylhäällä.
Mutta ne nyt on tunnetusti aina tollasia..
Mikä siinä on että ne kuulostaa aina tuollaiselta..?
Ehkä se on se käytännön kokemus, joka noilla arvostelijoilla on, mutta kun ne fanit ja kannattajat on yleensä aivan eri mieltä..
Nooh, jokaisella on se oma mielipide..

Mä pidän negativesta todella paljon.
Pidän Jonnen vahvasta, mutta niin särkyvästä äänestä ja sen tulkinnoista.
Ja Jonnen sanoitukset on todella upeita.

Kieltämättä Sweet&Decideful oli vähän erilainen kuin kuvittelin ekan levyn perusteella.
Mutta erilaisuudesta huolimatta mä en joutunut pettymään!
Biisit koskettaa todella.
Miksi rokin pitäisi olla vain räminää ja rumpujen pauketta?

Mä en keksi levystä mitään pahaa sanottavaa.

Ja kun sitä introakin sanottiin turhaksi, niin on ihan pakko vielä lisätä, että se ei todellakaan ole sitä!
Kylmät väreet kulkee pisin selkäpiitä heti alussa.
Mun puolesta se saisi kestää vaikka puoli tuntia. Se saa ajattelemaan, jättää tilaa omille ajatuksille.
Sitä voisi kuunnella ihan yksin, hiljaa, keskellä pimeyttä ja vain olla.
Mutta mikäpä siinä, vaikka se loppuukin jo reilun minuutin jälkeen, sillä se on vasta alkua täydellisestä nautinnosta musiikin parissa.
Niina_ngt kommentoi 18.11.2004:
Pisteet: *****
levyssä ei ole mitään turhaa, ja biisi arvioit meni päin vittua mitä toi äijjä oli laittanu. Näitä biisejä voi kuunnella vaik kuinka paljon, niin ihania !!! itekkin tiedän vaan tasan yhen bändin mikä on negativee parempi.. <3<3
Jonne on kaunis enkeli
SirChristus viaton ja seksikäs
Jay on aina sellanen tyyni nallekarhu
Antissa on sitä jotain
Larry hemasevan seksikäs pörröpää
snack on muuten vaan sulonen
Tintti kommentoi 04.01.2005:
Pisteet: ****-
Levy on hyvä ja pidän kaikista biiseistä, levy ei ole liian tehny, mutta jotenkin se on liian "uusi" sisältönään, tarkoitan että siitä on helpompaa tietää lempi biisinsä, vaikka kaikki biisit ovat hyviä.
Silti vanhempi levy War of love on parempi, biiseistä ei tule sellaista, että osaisi sanoa mikä on lempibiisi ja mun mielestä levyn tarkoitus on, että tykkää kaikista kokonaisuudessaan, mutta tottakai jokaisella on aina joku lempibiisi.
Nimetön kommentoi 19.01.2005:
Pisteet: *****
sweet & deceitful on ihan täydellinen levy!!! oon kuunnellu sitä siitä asti ku se tuli tähän päivään, ja biisit senku paranee kerta kerralta! intro on jo pelkästään hyvä, biiseissä jonnen ääni soi kauniisti ja toisis biiseis se kuulostaa ihanan "karheelta". kitarasooloissa tulee aina kylmiä väreitä.. war of lovekin oli ja on vieläki todella hyvä levy ja yhtä suuressa kulutuksessa ku tää uudempiki, mut jotenki sweet & deceitful oli vielä koskettavampi. ja pakko sanoo, et negative on kans livenä ihan tajuttoman ihana!! hartwallin yhteinen asia- keikal pääs itku ku bändi nous lavalle! mutta eipä voi muuta sanoo, ku että toivottavasti jatkavat samaan malliin ja toivottavasti uus levy tulee nopeesti!!!
Nimetön kommentoi 22.01.2005:
Pisteet: ****-
Kyl tää uus NGT edellisen voittaa...
Ehkä just sen Snackin niin ihanan täyttävän
kosketin soundin ansiosta :)
Eivät parempaa ois voinu löytää. (Snack,i love you!)
Ite en levyä omista mut kaverit on pöhköfaneja ja
niillä sitä saa kuulla kyllästymiseen asti.
Jonne on selvästi kasvanu enite bändin jäsenistä
edellisen levyn jälkeen...
Onnee ja menestystä teille pojat!
bleech kommentoi 09.02.2005:
Pisteet: ***1/2-

Näin Negativen ensimmäisen kerran livena Yyterissä noin vuosi sitten. Jo sitä ennen War of Love oli soinut autossa puhki (voiko cd soida puhki?), mutta vasta tuona iltana tajusin kuinka kova bändi on kyseessä. Sen jälkeen olen käynyt muutamalla keikalla, aina kun sellainen vain on sattunut eteen osumaan ja todennut, ettei ensikeikkani ollut vain sattumaa, Negative on loistava bändi, jolla on potentiaalia nousta vaikka uuden, odotettavissa olevan rock-aallon huipulle.

Kaikille kyynikoille tässä vaiheessa tiedoksi, että olen 33-vuotias mies, perusmusiikkimaultani erittäin raskastakin kirkonpolttomusiikkia kuunnellut, eikä Negative ole minulle kaappihomouteni salainen ilmentymä, vaan pelkästään ja ainoastaan hel***in hyvä rock-bändi. Siinä mielessä uskomaton nykyaikaiseksi bändiksi, että kuulostaa livenä paremmalta kuin levyllä.

Jonotinpa sitten tätäkin levyä innoissani ensimmäisten joukossa. Ehkä ennakko-odotukset olivat liian korkealla loistavan debyytin jäljiltä, mutta pakko myöntää, että ensikuulemalta S&D oli pettymys.

Liikaa slovareita, liikaa hitin metsästystä, hätäisesti kyhätyn pakkokakkosen makua jne...

Jo aiemmin livenä kuultu Young-klassikko toimi levylläkin erittäin hyvin ja kuului ehdottomiin suosikkeihin levyn elinkaaren alkuaikoina. Sittemmin ylimääräistä huomiota saivat Neverending Parade ja Secret Forgiveness, joissa oli selvää nostetta massasta ja hittiainesta. Levyn toinen sinkkulohkaisu (In My Heaven) herätti aluksi ihmetystä; ensireaktiot ko. raidasta kun olivat lähinnä negatiivisia. Mutta kuten niin usein hyvien biisien kohdalla, tämäkin alkoi toimia kymmenennen kuuntelukerran kohdalla ja paranee edelleen. Jopa ärsyttävä renkutus, jossa kuitenkin mollimainen rokkiasenne kohdallaan, ehdottomasti levyn helmiä näin jälkeenpäin nimettynä.

Sen kummemmin jokaista levyn kipaletta analysoimatta voisin tiivistää levyn täyttävän artisteille jo vakioksi muodostuvaa kaavaa: usein vuosia (ainakin päässä) hiottu loistava ensilevy saa jatkokseen samaa linjaa noudattavan kakkosen, joka ei poikkea liikaa ekasta, mutta ei liioin nouse ihan sen ensimmäisen tasolle. Yleensä kolmas levy onkin nk. "kuoleman levy", joka määrittelee sen, onko bändistä pitkään uraan.

Negativen kohdalla uskon ja toivon, että näin on. Pelkällä hypetyksellä ja Jonnella ei olisi päästy edes näin pitkälle, jos bändissä ei olisi todellista potentiaalia.
Nimetön kommentoi 18.02.2005:
Pisteet: *****
***** Nii hyvää musaa ja viel ku mukana on snack ja jonnen onnenkorujen helinä kuuluu aina välillä ihanasti
Nimetön kommentoi 18.02.2005:
Pisteet: *****
Aivan mahtava levy, paras kaikista. Sweetiltä ei löydy yhden ainoata biisiä, joka olisi huono...tai edes keskinkertainen. Ja aivan mahtava koveri: My my, hey hey. Iso käsi jätkille viimeisimmästä levystä!!
Lizzy-McSun kommentoi 21.02.2005:
Pisteet: ****1/2
No niin, ja minähän olen taas kaikkien kriitikoiden kanssa aivan eri mieltä. :D

Kokonaisuutena Sweet & Deceitful on aivan mahtava levy. Tarttuvat sanat (vaikka ne kaikki tosin kertovatkin siitä rakkaudesta, mutta väliäkö sillä), loistavat soittajat, mahtava ääni ja hyvät biisit. Mitä muuta levystä siis voisi tulla?

Voin kyllä sanoa, että Intro tulee aina hypättyä levyltä yli. Sitä ei jaksa koskaan kuunnella, mutta toisaalta minä en jaksa introja kuunnella miltään muiltakaan levyiltä. Ne ei vaan tartu meikäläiseen.

Levyn biisit alkavat Frozen To Lose It All:lla. Mahtava biisi. Koskettimet tuo biisiin sitä jotakin, ja ne yhdistettynä Jonnen ääneen niin, Voilá.
Se on totta, että ehkä levyllä on liikaa slovareita, mutta eihän se levystä huonoa tee, jos itse slovarit eivät ole huonoja. Niitä on ehdottoman ihana kuunella pimeässä ja antaen itsensä rentoutua kunnolla. Ja jos joku ei tajunnut mitä tässä yritin sanoa, niin slovarit osuvat myöskin nappiin.
Joissain biiseissä rakastan kitaria. Niistä kiitos Larrylle ja Christukselle!

Ja sitten taas hieman kritiikkiä tämän levyn kritisoijalle:
Jaa, ettei levyltä löydy ilmiselvää hittiä? Kehottaisin herraa kuuntelemaan levyn edes muutaman kerran, ennen kuin alkaa sellaista sanomaan. Mielestäni levyn voi arvostella vasta noin viiden kuuntelukerran jälkeen. Mutta jos sen olet tehnyt, niin ok sitten. Kuitenkin mielestäni levyltä löytyy SE hitti. Joko In My Heaven tai L.A. Feeding Fire. Loistavia kappaleita kumpainenkin.

Mä alan kyllä nyt toistelemaan tässä itteäni..plaah.
Tarkoituksenani oli sanoa, että tämä on hyvä levy. Verrattuna bändin debyyttiin War Of Love:en tämä ei ole sellainen tilkkutäkki, niin kuin Jonne itse myös on sanonut. Sitä kunnon räminärockia jäin myös itse hieman enemmän kaipaamaan, mitä löytyi debyytiltä, mutta toisaalta hehän soittavat "emotional rock'n rollia". Nimi ei siis johda harhaan, ja kun ajattelee tätä levyä näin, niin levy on aivan mahtava.

Omia suosikkejani levyltä:
-In My Heaven
-Frozen To Lose It All
-L.A. Feeding Fire
-Angels won't lie

Viel√§ lopuksi kehuisin Jonnen laulu√§√§nt√§. Se on aivan jumalainen verrattuna johonkin M√∂tley Cr√ľehen tai Hanoi Rocksiin. Ja kyll√§, voin ilmoittaa kuunnelleeni n√§it√§ b√§ndej√§ muutamaan otteeseen.

Kiitos ja kumarrus.
Nimetön kommentoi 21.02.2005:
Pisteet: *****
Pojat on TOSI söpöjä, varsinki Jonne....
Hyvä vaatetyyli... Ja Jonnella onhyvät biisit
ja varsinki ihana ääni... Mua alkaa itkettää tai sit jopa itken
ku kuulen Jonne enkelin ihanaa ääntä... Mää en nukahda ennen ku oon kuullu kummatki leyt kokonaan ennen nukkumaan menoa.... Koulussa
sit päässä soivaan Negativen biisiä, samalla ku ope sepittää omia juttuja...
Nimetön kommentoi 08.03.2005:
Pisteet: *****
Tää levy on tosi hyvä. War of love oli kyllä yhtä ihuna. antaisin vaikka sata tähteä jos sais. About my sorrow on todella hyvin tehty ja kiitos siitä kuuluu niille ihanille jätkille=)
Nimetön kommentoi 13.03.2005:
Pisteet: ****1/2
Todella hyvä levy! Kappaleet sopivat hyvin levylle ja jotkut ovat koskettaviakin. Jos tykkäsi War of Lovesta, kannattaa EHDOTTOMASTI ostaa Sweet & Deceitful!
Levyn aloitus oli mielestäni vähän tarpeeton, intron olisi hyvinkin voinut jättää pois sillä Frozen to Lose It All lähtee käyntiin hyvin ilman sitäkin. Neil Youngin kipaleen My My/hey Hey (out of the Blue) Negative vetää hienosti coverina. L.A. Feeding Fire on mielestäni tosi hyvä biisi, siinä on kunnon rokkimeininkiä. ;)Tosin löytyy levyltä hieman rauhallisempiakin kappaleita: Neverending Parade, About My Sorrow ja Angels Won't Lie. Etenkin tuo About My Sorrow saa minut herkistymään ja olen huomannut että bändi vetää kipaleen tosi hyvin livenä. Angels Won't Lie on mielestäni hyvä lopetus levylle, tosin biisi loppuu niin hiljaa ettei siitä välttämättä saa selvää, onko se jo loppunut vai ei. Ja Until You're Mine on mahtava kappale siinäkin määrin että hyvän valinnan on bändi tehnyt ottaessaan Ville Laihialan mukaan kappaleeseen! Villen ääni sopii nimittäin todella hyvin kappaleeseen, joka on muutenkin hieman synkkä.

Itse diggailin seuraavia biisejä:
- In My Heaven
- L.A. Feeding Fire
- Until You're Mine
- About My Sorrow
- Secret Forgiveness
- Angels Won't Lie
Tuntematon_Nynny kommentoi 02.10.2005:
Pisteet: *****
Ihana levy!!! Kestää kuuntelua. ja Jonne on aina yhtä ihana eikä muuksi muutu!
Artistihaku
Artisti

Negative

Levyarviot

Livearviot