Julkaistu: 28.11.2004
Arvostelija: Jussi Myyrä
Monsp
Elettiin vuotta 2001, kun Ruudolf (Rudy Rääväsuu) pokkasi itselleen räpin suomenmestaruuden ja jätti jälkensä pysyvästi suomalaiseen hip-hop historiaan. Tuolloin varmasti moni paikalle saapunut katsoja epäili Rudy Rääväsuun verbaalisia taitoja, mutta illan hämärtyessä kohti viimeistä ja ratkaisevaa koitosta Redramaa vastaan, Rudy Rääväsuun kannustushuudot jyrisivät ylväästi Helsingin Nosturin täyteen ahdetussa konserttisalissa ja uusi tähti oli syntynyt.
Doupeimmat Jumala seivaa on Ruudolfin ensimmäinen levy-yhtiön kautta julkaistu levy. Historian varrelta löytyy sekalainen pino muuta omakustannemateriaalia, mutta vasta nyt Ruudolf tavoittelee suurempaa huomiota koko kansan keskuudesta. Valitettavasti tämä levy on paha pettymys artistin todellisiin kykyihin verrattuna. Tasapaksu meininki jatkuu aina ensimmäisestä biisistä levyn loppuun saakka, ja kuuntelija keskittyy aika ajoin mieluummin levyn monipuolisiin taustoihin, kuin täyteen ahdettuihin riiminippuihin. Ruudolfilla tuntuu olevan paljon sanottavaa, mutta riimit kärsivät lähes jokaisessa kappaleessa samasta täyteen buukatusta sanomasta, ja kappaleiden erinomaiset aihealueet jäävät näin ollen auttamatta taka-alalle.
Vaikka biisien sanoma ei aina välity selkeästi kuuntelijalle saakka, on levy silti täynnä erittäin mielenkiintoisia kielikuvia, joilla Ruudolf leikittelee erinomaisesti. Biisien taustat ovat hyviä ja korjaavat osittain riimien aiheuttamaa sekamelskaa, mutta levyllä olevien lainataustojen päälle Ruudolfin riimittely ei aina onnistu. Levyn ehdottomasti parasta antia tarjoaa levyn nimikkokappale. Lentävän letkeä tausta erinomaisilla riimeillä ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Juuri tällaisessa äänimaailmassa Ruudolf on parhaimmillaan.
Tämä karismaattinen esiintyjä on parhaimmillaan live-yleisön edessä, mutta valitettavasti tämä levy jää keskinkertaisena tuotoksena auttamatta muiden tunnetumpien suomalaisten hip-hop-artistien jalkoihin.
Räpin Suomen mestari vuosimallia 2001 ja 2005. Mies, joka punnertaa skootterin päällä, ja jolla on monta nimeä: Ruudolf, Rolf Santana, Rudy Frans Kulmala, Asfalttisoturi.
Kotisivut: www.monsp.com/ruudolf
(Päivitetty 29.08.2010)
Kommenttien keskiarvo:
Doupeimmat Jumala Seivaa, Oukki Doukki ja Herttoniemest Ikuisuuteen on kyl taakii.
siis riispektiä sille
Ihanan ilonen ja persoonallinen tyyli!
Ei voi mitään. Kun pistän Ruudolfin levyn soimaan, niin mahasta alkaa kutkuttaa ja suupielet vääntyvät väkisin ylöspäin. Mahtavaa!! Lempibiisit ovat Oukki doukki, Doupeimmat Jumala seivaa, ja Herttoniemest ikuisuuteen. Taustat ovat aivan loistavia, juuri täydellistä soul/funkia.
Levy on läpikotaisin kaikkea sitä, mitä suomalaisesta musiikista liian harvoin löytää: lämmintä, sielukasta, groovikasta, funkya, positiivista, itseironista, mielenkiintoista, sujuvaa, luontevaa, rytmikästä. Ja kaveri uskaltaa puhua uskostaan aidosti osana hänen normaalia elämäänsä, ilman saarnaamista. Jostain syystä monia alkaa hirvittää, jos joku sanoo "Jumala" jossain muussakin yhteydessä kuin puhuttaessa kirkosta eroamisesta. Näin ei tarvitse olla, eikä angstinen synkistelykään ole aivan välttämätöntä. Ruudolf näyttää esimerkkiä monessa asiassa niin nuorille kuin vanhoille, uskovaisille ja ei-uskovaisille. Lisää tällaista asennetta, lisää tällaista musiikkia! Kerta kaikkiaan hieno levy.
Riimit kertovat rohkeudesta kertoa omasta elämästään ja uskostaan, joka on monelle muulle artistille vaikeaa. Itse olen uskossa ja voin hyvällä mielellä sanoa, että tämä ei ole mitään uskon pakko tuputtamista, vaan sitä mitä levyltä odotin. Vertaisin riimejä The Rain -yhtyeen sanoituksiin jossa puhutaan uskosta ja Jumalasta, mutta sen pohjalle osataan tehdä hyvä musiikki ja sanoitukset ovat kohallaan.
Tämä on tehokas ja mainio tapa tuoda nuoret (ja miksei vanhemmatkin) lähemmäs Jumalaa ja uskoa, mutta sanoitukset pysyvät aisoissa ja tästä riittää iloa ja viihdettä muuhunkin kuin seurakuntailtoihin..