• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

The Mars Volta: Frances The Mute

Universal

Muusikot valittavat monesti, että toimittajien pitää tunkea bändejä aina johonkin kategorioihin ja verrata muihin virkaveljiin. Joskus tulee kuitenkin vastaan yhtyeitä, joiden musiikkia on vaikea sanoin selittää, puhumattakaan siitä, että pitäisi verrata johonkin toiseen bändiin. The Mars Voltan ensimmäinen levy oli ehdottomasti omaperäinen, mutta Frances The Mutea tehdessä on mopo lähtenyt lopullisesti käsistä. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, sillä arvaamattomuus, epäkaupallisuus ja haasteellisuus tekevät tästä levystä juuri niin hyvän kuin se on. Jos tätä ärsytyskynnyksen rajoilla keikkuvaa tajunnan laajentajaa pitää jotenkin kuvailla, niin se vaikuttaa ensi kuulemalta Musen ja Led Zeppelinin risteytykseltä.

Sekä bändin debyyttialbumi De-loused in the Comatorium, että tämä uutukainen ovat saaneet inspiraationsa kuolleesta ihmisestä. Frances The Muten tapauksessa inspiraation lähteenä oli edesmennyt bändikaveri Jeremy Ward ja päiväkirja, jonka hän aikanaan löysi auton takapenkiltä. Päiväkirjan kirjoittaja etsi oikeita vanhempiaan ja Jeremy löysi itsensä tästä kirjasta. Levy koostuu viidestä biisistä, joista kolme on jaettu useampaan osaan ja ensimmäinen biisi on jo kolmetoista minuuttia pitkä. Musiikkityylit vaihtelevat kovin hilpeästi. Välillä kaahataan hyperaktiivisella raivolla, välillä rauhoitutaan sooloilemaan ja jotta homma menisi liian vakaksi, väliin tungetaan latino-rytmejä ja linnunlaulua. Vaikutteita on niin progesta, punkista, funkista, heavysta kuin jazzista. Hirveätä spektaakkelimeininkiä, mutta mikäs siinä, kun homman hoitaa näin hyvin.

Tämä perheen tärkeydestä kertova levy on epäilemättä erinomainen, vaikkei se bile-levyksi taivukaan. Ensi kuulemalta jää toki miettimään, että kompastutaanko tässä nyt omaan näppäryyteen, mutta homma pysyy kasassa loppuun asti. Kyseessä on kokonaisuus, josta yksittäisten kappaleiden nostaminen esiin ei ole mielekästä. Eniten levyssä hämmästyttää kuitenkin se, että se onnistuu kaikesta trippailusta, sooloilusta ja hankaluudestaan huolimatta kiinnostamaan niin vietävästi. Niinpä Frances The Mute viekoittelee kuuntelijaa palamaan levyn ääreen yhä uudelleen ja uudelleen. Lopuksi mainittakoon, että levyllä vierailevat mm. John Frusciante kitaroineen ja Flea trumpetin kanssa.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 24.02.2005:

Pisteet:

" ...kaikesta trippailusta, sooloilusta ja hankaluudestaan huolimatta kiinnostamaan niin vietävästi. Niinpä Frances The Mute viekoittelee kuuntelijaa palamaan levyn ääreen yhä uudelleen ja uudelleen." No nimeomaan. Aivan tajuton, hämmentävä, vangitseva, häiritsevä ja loistava levy. Ei helvetissä kannata yrittää kuunnella ruuanlaiton tai ylipäätään minkään tekemisen lomassa. Varmista häiriötön seitsemänkymmentäkuusiminuuttinen, laita valot pois, asetu mukavaan asentoon, sulje silmät... Pääset paikkoihin.

Nimetön kommentoi 03.03.2005:

Pisteet:

mv-l: itse pidin enemmän deloused in the comatorium- levystä, koska se oli hiukkasen selkeämpi, ja siinä oli enemmän nopeita ja pistävän tehokkaita biisejä.. siinä oli jopa niin pistävät ja terävät soundit, että sain siitä muutamaan kertaan fyysisen päänsäryn! ja tämä uusi levy on tehty jotenkin pehmeämmäksi äänityksissä luultavastikin, tai ainakaan siitä ei päänsärkyä tullut.. uuden levyn biisijärjestyksestä en päässyt selville, biisejä tuli vaan koko ajan lisää, eikä tiennyt yhtään missä kohtaa mennään.. mutta tuohan onkin yhtä erikoinen ja tarkoituksella tehty (?) juttu, kuten koko levyn omaperäisyys.. lisäksi olen epävarma onko laulaja mies- vai naispuolinen:), koska bändikuvissa en ole yhtään naista mielestäni nähnyt.. outoa, no, ehkä vika on minun..

JariJ kommentoi 03.03.2005:

Pisteet:

Kyllä, Mars Volta on erittäin omaperäinen bändi ja Frances The Mute on takuulla yksi vuoden haastavimmista levyistä. Mielestäni jopa liian haastava, debyytillä osaset olivat tiukasti paketissa, mutta nyt kaikki ovat jotenkin "hajallaan". En tarkoita hämääviä titteleitä tai osia, joiden mukaan levy on jaettu, vaan koko tunnelmaa. Levyn parhaat hetket ovat suorastaan jumalaisia, mutta mukaan on ängetty myös aivan liikaa tyhjäkäyntiä ja turhaa "äänisaastetta".

Hyvä, jos jollekin Frances The Mute avautuu tekijöiden toivomalla tavalla, mutta minulle ei niin ainakaan vielä ole käynyt.

Nimetön kommentoi 07.03.2005:

Pisteet:

pakko antaa lätylle viisi tähteä, johtuu varmaan siitä että sokaistuin jälleen omarin övereihin ja cedricin tunnehuutoihin siihen sekaan. en ole kuullut tähän asti vielä yhtään huonoa kappaletta voltalta ja toivon myös ettei sitä aleta soittaa pahemmin julkisilla kanavilla ettei ala maistumaan puulta. saattaa olla julmaa toivoa bändille "epämenestymistä" mutta en haluaisi nähdä sen menevän pilalle. joka tapauksessa, jos joku vetää överit, se on the mars volta, mutta koskaan ei överit ole kuulostaneet niin hyvältä kuin marsvolta sen saa aikaan. ihan itkettää.