Plain Fade: Lies, Sanctions and Cruise Missiles

Punos Sound

Tampereen mahtavin, ja monelle my�s salaisin, post-rock ase Plain Fade on viimein julkaissut debyyttialbuminsa. K�yt�n sanaa �viimein�, sill� jos maailma olisi oikeudenmukainen paikka, olisi vuonna 1997 perustettu yhtye julkaissut debyyttins� jo vuosia sitten. Hidas kypsyttely ei n�yt� kuitenkaan tehneen yhtyeelle mit��n vahinkoa, mit� luultavimmin siit� on ollut jopa hy�ty�. Plain Fadea on verrattu useaan otteeseen Sigur R�siin, Godspeed You! Black Emperoriin sek� Magyar Posseen, ja ihan ansiostakin. Tiettyjen yhtym�kohtien lis�ksi Plain Fadesta l�ytyy kuitenkin runsaasti omaa. Yhtyeen suurin etu verrattuna kilpailijoihin on kuitenkin siin�, ettei se ole venytt�nyt albumia ��rimmilleen. Lies, Sanctions and Cruise Missiles kest��kin �vain� vajaat kolme varttia, tiivistetyn rakenteen tuodessa jo ennest��n vahvoihin kappaleisiin enemm�n ryhti� ja kest�vyytt�.

Kuusi s�vellyst� sis�lt�v� levy alkaa pitk�ll� ja ensialkuun vaimealla instrumentaalilla Weapons of Mass Destruction, joka hitaasti kasvaa t�yteen voimaansa r�j�ht�en lopussa valloilleen. Vastavuoroisesti levyn p��tt�� nimikappale joka on pitk� ja luoteeltaan hitaasti rauhoittuva instrumentaali. Kun alku ja loppu viev�t kokonaisajasta l�hes puolet, muodostavat nelj� muuta kappaletta levylle tietynlaisen ytimen. Vuoristopuron kirkas ja eteerisen helkkyv� Blue Skies Ahead tuo kaikessa retrohenkisyydess��n ja kuulaassa selkeydess��n mieleen hetkitt�in 70-luvun Yesin sek� Pink Floydin. Jon Andersonia muistuttava laulu sek� helkkyv�t soundit vain vahvistavat t�t� kuvaa. Lyhyt Chips Falling Where They May kaikuluotaa samoissa tunnelmissa toimien samalla siltana seuraavana kuultavalle Cerebellumille. Nyt ��net nousevat voimakkaimmiksi ja laulu puristaa ulos puhdasta tunnetta. Kappaleen hektinen finaali onkin n�ht�viss� koko levyn mittaisen n�yt�ksen huipentumana, draaman suurien tunteiden purkauksensa, josta aloitetaan hidas matka kohti loppua. Ennen p��t�sraitaa kuullaan viel� herk�n kaunis sellolle ja pianolle rakentuva Art Brut Machine, joka aivan kuin lohduttaa kuulijaa aiemman tunteenkuohunnan vastapainoksi.

T�ss� on levy jota pit�� kuunnella ajan kanssa, jotta sen sis��n voi p��st�. Kun levylle antaa aikaa ja mahdollisuuden odottaa kuulijaa suuri palkinto. Kyseess� onkin vuoden kovin kotimainen post-rock levy t�h�n menness�.

Kommenttien keskiarvo:

james kommentoi 17.05.2005:

Pisteet:

Mielest�ni vuoden tylsin levy. Junnausta ja liian pitki� biisej�. Muodinmukaista ja tekotaiteellista. Suosittelen tylsistyneille ihmisille joille katu-uskottavuus on t�rkeint�. T�m� on oma mielipiteeni. Kiitos.