BMG

Suomalainen raskas rock on kovassa nosteessa HIMin laimennettua otettaan enemmän bonjovityyliseksi fiilistelyksi, The 69 Eyesin tuoreen tuotannon myydessä ennätyksiä ja Timo Rautiaisen nostaessa metallista osastoa listan huipulle. Tähän markkinarakoon pullahtaa myös Amorphis -voittoiselle kokoonpanolle rakentuva Verenpisara. Mutta ei Verenpisaran yhteydessä kannata niinkään puhua Amorphiksesta. Tällätään tähän nyt, että Verenpisaran debyyttilevy Aamunodottaja jatkaa siitä, mihin Cmx jäi DinosaurusStereofonicus -levyllään.

Yhtyeen sanoittaja ja vokalisti Rami Raski laulaa kuin Yrjänä, jopa erehdyttävästi. Jos kuulisin biisejä radiossa, antaisin kunnian helposti Cmx:lle. Biisien aiheetkin ovat hiukan samoilta aaltopituuksilta. Nimibiisi Aamunodottaja pyytää kertomaan minulle sumun läpi saattajasta, vastarannan yksinäisestä, aamunodottajasta. Vertauskuvallista rakkaustarinaako? Aivan Yrjänän verbaalilyriikkaan ei Raski yllä. Ehkä astetta tai paria arkea läheisemmät laulunaiheet ovat helpommin tulkittavissa. Kuten Raski itse kertoo, lauluja ikävästä, kaipuusta, rakkaudesta ja kuolemanpelosta. Ja kaman käytöstä. Biisien raskaus syntyy raskaiden sanojen lisäksi synkkämielisestä säröstä ja alakuloisesta laulusta.

Yhdessä Sande Kallion kanssa sävelletyt kappaleet on selvästi rahallisella panostuksella koottu komeaan settiin ja myyvään ulkoasuun. Eipä tätä levyä voi kauheasti kuuntelullisesti lytätä muuten kuin kysymällä, ovatko pojat oikeasti kuunnelleet tuotostaan rinnakkain tuon jo edellämainitun kolmikirjaimisen kotimaisen kulttiyhtyeen tuotosten rinnalla. Enkä ole yksin tämän kysymyksen kanssa. Suomalainen alakulo forever, man.