18.07.2002
Klubi & Pakkahuone/Tampere
Kesäinen torstai-ilta Tampereella. Onneksi lämpötila oli hieman viileämpi kuin keskiviikkona, muttei kyllä tänään(kään) tarvinnut palella. Suuntana Coloradon terassin ei-maksavien puoli ja Tehosekoittimen keikka. Tehosekoitin on tullut katseltua ja kuunneltua useilla festareilla ja minulle on vakiintunut käsitys siitä että Tehosekoitin toimii livenäkin tosi hyvin, eikä tästäkään keikasta kyllä oikein muuta osaa sanoo. Tietenkin sieltä kymmenien metrien päästä oli hieman vaikeaa eturivin fiiliksiä havainnoida, mutta ainakin lavalla näytti olevan täysi meno päällä. Vaikken suuri Tehosekoitinfani olekaan, tunnistin silti joukosta tuttuja biisejä. Soiton vielä jatkuessa seurueemme siirtyi kohti Tullikamaria.
Tullikamari sekä Klubi oli koko tilaltaan valjastettu illan esiintyjien käyttöön. Verenpisara sekä CMX esiintyisivät Pakkahuoneen puolella ja Viikate sekä Satellite Kids Klubin puolella. Keikka oli ikärajaton, anniskelualueet (Pakkahuoneen perällä, ulos rajattu terassi ja koko Klubi) totutusti K-18. Ulos rajattu anniskelualue on hyvä asia, sillä ainakin Klubin puolen ilmastosta tuli jo alkuillasta mieleen trooppinen vyöhyke. Pakkahuoneen ja Klubin yhteisyleisökapasiteetti on kotisivujensa mukaan 1500 henkeä ja vaikka keikka olikin loppuunmyyty, ei silti epämiellyttävää tungosta ollut havaittavissa (paitsi Viikatteen aikana jolloin kulku Klubin terassilta Pakkahuoneelle sisäkautta oli aikalailla epämiellyttävä kokemus).
(Tähän väliin toim. huom. Fiilikset tippuivat reilusti pakkasen puolelle kun huomasin kamerani tehneen tenän ja tuhonneen omatoimisesti filmillisen kuvia mm. keskiviikon Semmareista, Office Buildingista ja Kerkko Koskisesta. Onneksi tiedossa oli suomimusiikkia ja reilusti).
Saavuimme paikalle missä yllätykseksemme Satellite Kids oli jo aloittanut. Tyydyin keikan seuraamiseen Klubin ulkopuolelta (ja jonosta). Sinänsä sääli että missasin keikan kun en todellakaan odottanut että soitto alkaa jo klo 21.30, mielenkiinnolla olisin kyllä kuunnellut kyseistä kokoonpanoa ihan sisätilojen puoleltakin. Pakkahuoneen puolella aloitteli Verenpisara ja sinne mekin sitten (anniskelualueen kautta totta kai) siirryimme. Itse hämmästyin suuresti kun Verenpisaran soittajat marssivat lauteille, olin jotenkin odottanut paljon nuorempaa ja "kokemattomampaa" sakkia, mutta nämä herrat ovat jo vanhoja partoja! Lavasäteily jäi pitkälti laulajan harteille. Verenpisara lunasti hyvin ne odotukset mitä siihen oli ladattu, vaikkakin alkaa jo tuntua siltä että nykytrendin mukaisia "kovempia suomenkielistä musiikkia soittavia kokoonpanoja" on kohta jo liikaa. Itselleni Verenpisara taitaa kuulua siihen musiikkilajiin kyllä-tätä-kuuntelee-mutta-eipä-nyt-suuresti-sytytä.
Viikate aloitteli Verenpisaran jälkeen (aikataulun mukaisesti!) Klubin puolella. Kauluspaidallisia ja suorahousuisia lava täynnä, joten todistettiinpa taas allekirjoittaneet mielikuvat täysin vääriksi. Seurueemme tyytyi seuraamaan keikkaa ulkotiloista (sisällä oli KUUMA!) ja ainakin ulos musiikki kuulosti...no... siltä samalta kuin Verenpisara hetkeä aiemmin. Aika vaikea sanoa Viikatteesta mitään, en ole tutustunut tuotantoon enkä ole kuullut Viikatetta livenä, joten vaikea verrata. Hyvältä kuulosti kuitenkin, vaikkakin on liian raskasta omaan henkilökohtaiseen musiikkimakuuni.
CMX oli illan pääesiintyjä ja keikka alkoi aikataulun mukaisesti klo 00.00. Setti koostui wanhoista biiseistä (Marian Ilmestys, Vaskiperse) kuten myös tulevan levyn materiaalista (Pohjoista leveyttä, Lihan syvyyksiin), unohtamatta hittejä (Vallat ja Väet, Ainomieli, Saatana, Nimetön). Jännä juttu, että vaikka keikka oli ikärajaton, ei yleisöstä kovin nuorta kuulijakuntaa löytynyt. CMX ei taida olla teinien juttu ollenkaan :).
Keikka oli perusperuskeikka, ei niin kovin hyvä muttei niin kovin huonokaan. En sitten tiedä alkaako CMX:n poikiakin jo ikä painamaan vai mikä, mutta parempia keikkoja on ollut tarjolla. Setti oli myös mielestäni aika lyhyt (tunti ja vartti) ja yleisö jäi selkeästi odottamaan toisia encoreja Vainajalan loputtua, mutta niitä ei tullut, johon yleisö reagoi sitten vihellyskonsertilla. Yleisö oli koko keikan ajan hyvin mukana ja vaikka keikka tosiaan olikin loppuunmyyty, ei yleisön joukossa silti kovin ahdasta ollut. Tosin en ollut eturivin lähelläkään, siellä on voinut sitten olla ahdasta. Keikan jälkeen oli vähän "joko tää nyt loppui"-fiilis. Hetkeksi ulos istuskelemaan ja rauhoittumaan, sitten kotiin nukkumaan. Perjantaina tiedossa taas erilaista musiikkia. Until then.
Katriina Kymäläinen
