City Slang

Nada Surfin levyihin perehtyessä toistuu usein sama kaari. Pari ensimmäistä kuuntelukertaa menevät lähinnä ihmetellessä todellisten huippusävelmien puutetta. Tämän jälkeen päähän tarttuu joku pikaliimaakin tehokkaampi rallatus (tällä kertaa kunnian saa ottaa Blankest Year-viisu). Lopulta, keskimäärin kymmenennen pyörityksen tienoilla yhtyeen täydellisyyttä hipovaksi viritetty melodiantaju vie mukanaan. Ja paluuta ei enää ole, sillä bändin levyt myös kestävät äärimmäisen hyvin runsastakin kulutusta. Parhaimpana esimerkkinä edellinen studiokiekko, syksyllä 2002 ilmestynyt Let Go, joka on viihtynyt soittimessani siitä lähtien vähintäänkin pari kertaa kuukaudessa. Ja nykypäivän julkaisutulvan keskellä tätä saavutusta voi luonnehtia ainutlaatuiseksi.

The Weight Is A Gift alkaa heti todellisen mahtibiisin voimalla. Concrete Bedissä yhdistyvät useat Nada Surfin hienoista puolista – jo aiemminkin kehaistut melodiat, Matthew Cawsin tunnistettava ja herkkä tulkinta sekä pirun toimiva kertosäe. Myös yhtyeen sovitukset esim. biiseissä Do It Again ja What Is Your Secret hakevat tällä saralla vertaistaan. The Weight Is A Giftin Blonde On Blonde-palkinto menee puolestaan oudosti nimetylle You Legs Growlle – vaikka siitä uupuukin sisarkappaleelle leimaa antanut nostalginen melodramaattisuus.

Levyn ehdottomasti kaksijakoisin siivu on alussa mainostettu Blankest Year. Toisaalta, biisi on levyn selvin hitti, mutta samalla myös ensimmäinen joka tulee levyä toistuvasti kuunnellessa skipattua. Hauskaa kontrastia reippaaseen kappaleeseen tosin tuovat taustalla enkelikuoromaisesti lauletut fuck it-harmoniat. Mielikuva pahiksiksi heittäytyneistä Beach Boyseista ei välttämättä ole kaukana totuudesta.

Yksi elementti joka tekee Nada Surfin soundista niin viekoittelevan, on eräänlainen keveyden ja orastavan raskauden sulauttaminen. Bändin kappaleet ovat paikoin rakenteeltaan höyhenen keveitä – sitä en ryhdy kiistämään – mutta rytmisesti hyvin käytetyt akustiset kitarat ja paikoittaiset voimapop-vallit tuovat sille tarvittavaa dynamiikkaa. Juuri näiden tekijöiden perustella Nada Surf eroaa Coldplayn kaltaisista nyyhkyttäjistä.

En ole antanut yhdellekään levylle viittä tähteä yli vuoteen. Ensin en sitä aikonut The Weight Is A Gift-levyllekään suoda, mutta sitten mietin realistisesti kuinka laadukasta musiikkia sen ansaitsemiseksi oikein täytyy tehdä. Jos levy vastaa kaikkiin sille asetettuihin – osin erittäin koviinkin – toiveisiin, niin eikö se ole täydet pisteet ansainnut.