Hacienda

Ylivieskasta Ouluun muuttanut Pablo Heraldez pistää useamman vuoden hiljaiselon jälkeen uuden ep:n ulos. Vuosien saatossa meininki on muuttunut entisestä, hivenen folkahtavammasta linjasta kohti tumman indiepopin maailmoja. Toki samaa makua oli paljon jo neljä vuotta takaperin julkaistulla edellisellä eepeellä, mutta nyt Matti Palojärven laulumaneerit kumartavat suoraviivaisesti Robert Smith/Morrissey -tyyliseen brittiläiseen jykevään loilotteluun. Sukulaissieluksi voisi nimetä myös Flannelmouth/Boys Of Scandinavia -yhtyeiden äänenä tutuksi tulleen Tuomo Kuusen. Kolmen biisin kokonaisuus alkaa synkeissä mietteissä poppailevalla The End Of Love Is The End Of Me:llä, jossa ei ihan sentään viillellä ranteita auki, mutta voin kuvitella tummahiuksisen, vahvoilla kajaaleilla varustetun yleisön huojuvan hiljalleen yhtyeen tahdeissa. Kauniita haikeita melodioita, hillitysti kasari-syntikkaa ja kaiken kaikkiaan tyylikäs esitys. Ihan esikuviensa kaltaiseen haurauteen Matti ei vokaaleissaan yllä, mutta se olisikin aika paljon vaadittu.

Levyn raidoista heleämmin keinuttava A Feeling Worth Dying For nousee omaksi suosikiksi tanssittavammalla tummalla soitollaan. Myös akustinen päätösraita Alcohol toimii, vaikka tuntuukin hetkittäin laahaavan. Haaveilua viulun tahdissa. Levyllä mukana oleva livekuva näytti aika perus astetta taiteellisemmalta soittovideolta.