Mogwai: Mr Beast

Rock Action

Viidennell� albumillaan skotlantilainen, postrockin suunnann�ytt�j�yhtye Mogwai haluaa uudistaa ilmaisuaan � mutta vain v�h�n. Tavaramerkiksi muodostunut dynamiikan ��rip�iden vaihtelu hiljaisesta kovaan kallistuu Mr Beast -levyll� entist� useammin j�lkimm�iseen asentoon. Sen sijaan, ett� kappalerakenteiden sis�ll� liikuttaisiin ��rip��st� toiseen, kasvatetaan kappaleita alusta loppua kohden. Yhtye itse kuvaileekin uutukaistaan suoraviivaiseksi rock-levyksi. Se on kuitenkin t�ynn� yksityiskohtia ja nyansseja pelk�n kitaravalleilla kaahaamisen sijasta, ja erityisesti kosketinsoittaja Barry Burnsin pianonsoitto hallitsee muutamia kappaleita (Auto Rock, Team Handed, Friend of the Night, Emergency Trap) ja luo yhdess� megalomaanisen kitaravalliarkkitehtuurin tai minimaalisten rumpukone-soundien kanssa kiehtovia ristiriitoja.

Pianon johdattama, kraut-rockin toistosta ammentava Auto Rock avaa levyn jylh�sti tuoden mieleen Sigur Rosin hakkaavimmat ja p��llek�yvimm�t ��niteokset. Glasgow Mega-Snake kuulostaa silt� kuin sinfoniaorkesteri soittaisi s�r�kitaroita, jonka j�lkeen onkin aiheellista rauhoittua ei-instrumentaalisen Acid Foodin lo-fi-elektro-tunnelmiin. Travel is Dangerous pauhaa v�lill� niin intensiivisesti, ett� vokaalit hukkuvat kitaravallien alle. Folk Death 95 toistaa Glasgow Mega-Snaken hy�kk��v�� kitarasahausta, mutta puolustaa paikkaansa muutaman rauhallisemman kappaleen j�lkeen ja lis�� levylle dynamiikkaa. I Chose Horses -kappaleessa vokaalit lausuu, siis nimenomaan puhuu rauhallisesti, japanilaisen hardcore-yhtyeen Envyn Tetsuya Fukagawa. Albumin p��tt�� We�re No Here, joka kasvaa huimaksi instrumentaali-eepokseksi, jonka j�lkeen hiljaisuus tuntuu tervetulleen vapauttavalta � kunnes j�lleen tekee mieli painaa levysoittimen play-nappulaa.

Mogwai � tuo Glasgown Magyar Posse � on luonut ehj�n ja kest�v�n albumin. Kaikesta massiivisuudestaan ja intensiivisyydest��n huolimatta Mr Beast ei tukahduta alleen vy�rytyksell��n, vaan kitaravalleissa on riitt�v�sti variaatiota ja pelk�n sahaamisen sijasta v�lill� maltetaan my�s fiilata ja h�yl�t�. Yli kymmenvuotiaan Mogwain kunnianhimoisessa rockmusiikissa toteutus tavoittaa n�kemyksen, jolle uudistumishalu ja kokemuksen tuoma varmuus antavat hyv�t l�ht�kohdat

Kommenttien keskiarvo:

airplanes kommentoi 29.03.2006:

Pisteet:

Arvosteluun itsess��n ei ole mit��n lis�tt�v�� muutamaa seikkaa lukuunottamatta. sigur rosin ja magyar possen mainitseminen mogwain yhteydess� on mielest�ni turhaa. mit� yhteist� n�ill� yhtyeell� on? ne luokitellaan ristiriitaisen post-rock-termin alle. ok. siihen mielest�ni loppuu yhteydet. etenkin tuon sigur rosin kannalta olen kovin eri mielt�, koska vaikka molemmat yhtyeet k�ytt�v�tkin tiettyj� samoja tyylikeinoja, on lopputulos ��nimaailmaltaan edelleen hyvinkin erilainen. kun sigur rosin ��nimaailma leijuu eteerisesti pilviss� kauniisti kaikuen, pysyy mogwai edelleen paljon maanl�heisemp�n�. mogwain musiikista huokuu kaikesta omaper�isyydest� huolimatta edelleen eritt�in rehellinen ulosanti, kun taas sigur rosin uudemmissa tuotoksissa on liikaa yritt�misen makua. sigur ros ei ole soundimaailmaansakaan hirve�n pitk�lle agaetis byrjunilta kehitt�nyt, mik� kulttuuritalon keikalla hieman h�iritsi. sigur ros leijuu, mogwai jyt��, jos aletaan pelkist�m��n. my�s magyar posse on aika kaukaa haettu vertauskuva, samoista syist�. magyar possen s�vellykset ovat filmaattisempia kun mogwain jyt� taas kiinnitt�� kuulijan huomion siihen itse musiikkiin, soittamiseen ja rokkaamiseen.

mogwai on mr. beastilla onnistunut soundinsa uudistamisessa. koskettimet tuovat uutta v�ri� s�vellyksiin, jotka kuitenkin edelleen ovat tunnistettavaa mogwain k�sialaa. my�s kappaleiden keston lyhent�miseen ollaan k�yetty hieman enemm�n j�rke� kuin edellisell� happy songs...-levyll�. mr. beast on tervetullut lis�ys mogwain hienoon diskografiaan, se oikeuttaa paikkansa levyhyllyss� mogwain kohdalla.