Dynamic Arts

Patrioottisuudestaan tunnettu ydinmetalliyhtye on julkaissut uuden levyllisen musiikkia sotaveteraaneille. Varmasti katsellessaan sen kantta heille nousee tippa linssiin, muistaessaan sitä kertaa kun Summassa juoksivat kentällä täysikokoinen suomenlippu liehuen, ja tantereelle jäi vain se verisenä ja nokeentuneena. Kuunnellessaan kappaletta Goat Sodomy he taas muistelevat sitä, kuinka naisen puutteessa korsussa piti hakea lämpöä ja turvaa sarvekkaasta aseveljestä.

Huolimatta veistely-yrityksistäni, Impaled Nazarene ei ole enää erityisen hauska bändi. Varhaisempien levyjen anarkia (kuten Suomi Finland Perkeleen Vitutuksen multihuipennuksessa ja Total War - Winter Warissa) on jäänyt teknisen osaamisen ja tuotannon jalkoihin, ja tuloksena on muodollisesti pätevä mutta tylsä kiekko. Vaikka bändi muistaakin levyn ostanutta faniaan näyttämällä keskisormia kansilehden kuvassa, yksi jätkistä jopa molemmin käsin.

Levy on nopeaa kaahausta alusta loppuun. Yhtye on ajautunut melko lähelle Children of Bodomia, ollen kuitenkin silti pykälän bläkkiksempi ja hooceempi, ja vähemmän kikkeli. Pääosan biiseistä ollessa homogeenista sahaus-jyräystä jokainen poikkeama herättää mielenkiinnon. For Those Who Have Fallenin laukausalun jälkeen Luttinen karjuu normaalia matalammalta, tehden biisistä lähes deathia. Leucorrhea-nimiseksi raidaksi erotettu ilmava introriffi on myös tarpeellinen hengähdystauko, ennen kuin seuraava mättöpala Kut tukahduttaa sen. Neighbourciden kertosäkeessä kuulen melohevisävyn! Muutenkin biisi on levyn menevimpiä.

Musan alkaessa puuduttaa voi aina lukea sanoituksia, jotka on ystävällisesti painettu kansivihkoon. Harva meistä kun saa koskaan tarpeekseen raiskauksella hekumoinnista. Bändin poliittinen sanomakin on kehittynyt hienopiirteisemmäksi: There is no future for Green Generation / how can this country ever to develop / when you are forcing your sickening ideology?