Interscope

Vaikka Beck on osittain syystäkin saanut ylleen helppoja ratkaisuja välttävän artistin maineen, ovat tietyt lainalaisuudet muodostuneet miehelle tunnusomaisiksi. Ensimmäinen näistä on se, että Beckin ura on monipuolisesta maineestaan huolimatta tehnyt lähinnä säännönmukaisia käännöksiä akustispohjaisen folkin ja elektronisen poprockin välillä. Todellisia irtiottoja ei miehen matkan varrelle ole sattunut, ellei sellaiseksi laske läpimurron aikaista flirttailua slacker-kantrin ja hiphop-rytmien kanssa. Toinen – ja vieläkin oleellisempi – seikka on se, että sitten vuoden 1998 Mutations-levyn, mies ei ole julkaissut yhtäkään täysipainoista pitkäsoittoa. Midnite Vultures oli bailulevy, jonka tahdissa ei juuri juhlittanut, kun taas Sea Change oli hivenen yliarvostettu jatko-osa Mutationsille. Guerolla Beckin toininnassa oli huomattavissa jälleen kuitenkin uutta virtaa ja tätä hyvää nostetta jatkaa myös uusi The Information.

Ensimmäinen ilo-uutinen löytyy levyn kansista. Beck on tehnyt onnistuneet ratkaisun ja palannut kimppaan huipputuottaja Nigel Godrichin kanssa. Juuri sen samaisen miehen, jonka hyppysistä ovat irronneet Mutationsin lisäksi mm. Travisin ja Radioheadin parhaat levyt. Kun ottaa huomioon miten eksyneiltä nämä artistit ovat Godrich-tuotantojen jälkeen kuulostaneet, alan olla yhä vakuttuneempi äijän maagisesta kosketuksesta. Myös The Information huokuu jo ensi soitosta sellaista itsevarmuutta, joka syntyy toimivan tiimityön perusteella. Toki, Beckhän nämä kappaleet yksin kirjoittaa, mutta varsin isossa tuotannossa myös muiden tekijöiden kädenjälki nousee esiin. Nimistä on pakko nostaa esiin entiset Jellyfish-velmut Jason Falkner ja Roger Manning Jr., joista varsinkin ensiksi mainitun osuus on huomattava. Tämän kokoonpanon soundi on yleisilmeeltään pehmeä, mutta tiukka – hieman samaan tapaan kuin esim. ranskapopin parhaimmistolla (Air, Phoenix).

Kukkaansa puhjenneet itseluottamuksen lisäksi myös Beckin biisinkirjoitusinto on The Informationilla ryöpsähtänyt auki. Mies on antanut kynänsä sauhuta peräti kuudentoista tsipaleen verran, eikä näiden joukkoon ole mahtunut yhtäkään paikkaansa ansaitsematonta tekelettä. Näin isossa joukossa jo sitä itsessään voi pitää saavutuksena. Ja kun mukana on useita Beckin kaikkien aikojen oivaltavimpia sävelmiä (mm. Dark Star, Cellphone´s Dead, Nausea ja No Complaints), on arvosana oikeutettua nostaa kirkkaasti kiitettävän puolelle.