Geffen

Uskomattoman kaunista. Alakuloisen rauhallista akustista kitaraa, pohtivan leijailevaa laulua. Parasta laulaja/lauluntekijämateriaalia pitkiin aikoihin. Siinä kolmeen epäkieliopilliseen virkkeeseen pakattuna Beckin tuore Sea Change –albumi. Mitä useammin levyä kuuntelee, sitä syvemmälle siihen uppoaa. Ja ainahan on hyvä merkki, jos musiikki nostaa niskakarvat pystyyn, eikös?

Pitkä matka on kuljettu Loser -hitistä ja Desibelinkin klassikoimasta Mellow Gold -debyytistä. Kahelin riehakkaista efektikikkailuista on saavuttu Sea Changen akustisen kitaran päälle rakentuvaan rauhallisen melankoliseen äänimaailmaan. Levyllä kuulee toki myös bassoa, perkussioita, koskettimia, syntetisaattoreita ja jopa jousisovituksia, mutta päällimmäisenä on kuitenkin mies ja kitara. Beckin omalaatuista lauluääntä kuulee nyt puhtaimmillaan, kun efektisoppa ei puske päälle. Olihan tämä aistittavissa ja kuultavissa jo 1998 ilmestyneellä Mutations -levyllä.

Kellopelillä starttaava The Golden Age avaa levyn ja samalla sen käsikirjoituksen kuulijan tutustuttavaksi. Yöllistä autoajelua ja pään selvittämistä. Laiskasti vaanien jatketaan Paper Tigerilla, hetkittäiset jousipyrähtelyt rules! we’re just holding on to nothing, to see how long nothing lasts.... Myöhäis-iltaan ja sydänsärkyihin. It’s only you I’m losing, Guess I’m Doing Fine, pohtii Beck. Yksi levyn ehdottomia helmiä. Vaikkakin biisien nostaminen levyltä on sekä turhaa että väärin, niin toimivasti nivoutuvat levyn 12 tunnelmointia yhteen. Koko levyn voisi tiivistää nelosraidan Lonesome Tears nimeen. Yksinäisiä kyyneleitä toden totta.

Baby, you’re a Lost Cause, seen the End Of The Day coming too soon ja Beatlesin Yellow Submarine -animaation mieleentuova It’s All In The Mind. Loistava on myös Already Dead samoin Little One. Levyn päättää Side Of The Road, jonka tahdissa jo voikin painaa kyyneleisen päänsä tyynyyn ja jatkaa omien sydänsurujensa käsittelyä unimaailmassa. Toivottavasti myös artistille tuli parempi olo purettuaan paskansa miljoonille ihmisille kuultavaksi. Minä ainakin nautin tämän merkkiteoksen kauneudesta ja melankoliasta kerta kerralta enemmän. Täydellistä.