Julkaistu: 03.01.2007
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Imatralta kotoisin oleva Anomus julkaisee kolmen kappaleen omakustanteen menev�� ja haaveellista suomirockia, jossa pop-melodiat ja hienovaraiset ja modernit m�tke-osuudet kohtaavat Kolmatta naista muistuttavan suomalaisen melankolian. Yhtyeen er�s ongelma onkin b�ndin solistin Toni Tikkasen tulkinta, jonka suoraviivaisista maneereista nousee liian usein mieleen Pauli Hanhiniemi. Toki yhtyeen musiikillisen linjaus kulkee hiukan kiivaamman rockin parissa, mutta poppiahan Anomuskin silti on.
Avausraita Lankeamattomat helisee mukavan kiireett�m�sti, mutta ehk� my�s hiukan tasapaksusti. Syksyn ja Totuus minusta-p��t�sraidan kiivaampi ote toimii paremmin. Viisikolla on toki ammattimainen soundi ja mukavan tasapainoinen tyyli. Se ei silti muuta sit� tosiasiaa, ett� se viimeinen ripaus j�� viel� saavuttamatta. Voihan toki olla, ettei tyylilaji kokonaisuutena oikein sytyt�, mutta jos niin on, ei ainakaan Anomus saa muuttamaan t�t� linjausta.




Imatralta kotoisin oleva viisikko soitti aluksi menev�� ja haaveellista suomirockia, jossa pop-melodiat ja hienovaraiset ja modernit m�tke-osuudet kohtaavat Kolmatta naista muistuttavan suomalaisen melankolian. Vuosien saatossa mukaan on tarttunut progea ja v�h�n rokahtavan metallinkin makua.
Linkki:
anomus.com
(P�ivitetty 8.11.2011)