Magic Circle Music

Kuinka eeppiseksi miekka & magia metalli voikaan muuttua, ennen kuin se kääntyä parodiaksi itse itsestään? Manowar taiteilee uusimmalla albumillaan tuolla vaaran rajalla, mutta vetää lopulta pidemmän korren, lähinnä kovan asenteen ja horjumattoman tahdon ansiosta. Vanha ”usko mitä julistat” oppi osoittautuu näin jälleen kerran oikeaksi.

Syksyllä ilmestynyt Sons Of Odin ep antoi jo vihiä tulevasta, mutta siitäkin huolimatta metallin kuninkaiden viimeisin tuotos pääsee yllättämään sinfonisuudellaan. Albumi käynnistyy suuren orkesterin soittamalla Overture to the Hymn of the Immortal Warriors instrumentaalilla, jossa bändisoittimet loistavat poissaolollaan. Liekö Richard Wagnerin henki asettunut lopullisesti Joey DeMaion hahmoon vai mistä tässä on oikein kyse, mutta meininki on taas yhtä oopperamaista kuin taannoisen The Day the Earth Shook dvd:n tuhdeimmissa osissa konsanaan. Massiivinen kuoro ja jylhät jouset saavat nostattaa tunnelmaa yli kuuden minuutin ajan, kunnes koittaa toisen intron, eli The Ascension puheosuuden, aika. Kuten taannoisella ep:llä niin myös nyt fiilistelyn perään kajahtaa King Of Kings ralli, joka varsinaisesti ”avaa” albumin metalliosuuden.

Tästä eteenpäin kuljetaan pitkälti samoissa tunnelmissa kuin viidentoista vuoden takaisen Triumph Of Steel klassikon puolituntisella Achilles, Agony and Ecstasy In Eight Parts pienoisteoksella. Lyriikoissa keskitytään tällä kertaa muinaisen Troijan sijasta Valhallan saleihin ja Odinin mysteereihin, mutta tarinoiden rakenteet ja teemat metallisine huippuineen ja vaimeine suvantoineen ovat selkeästi sukua keskenään. Puolen välin tienoilla kuultava Odin trilogia Overture To Odin – The Blood Of Odin – Sons Of Odin kiteyttääkin neljäntoista minuutin mittaansa melkeinpä kaiken oleellisen Manowarista vuosimallia 2007. Miekkojen kalsketta, eeppisiä suvantoja, nopeita metallisia ylläköitä, sekä tietysti kronikkamainen kertojaääni joka valottaa tavallisille kuolevaisille jumalaista näytelmää. Taistelukentillä kallot halkeavat ja veri virtaa entiseen malliin, eikä mikään voisi olla parempaa kuin miekka kourassa kuoleminen. Mutta kun oikeamieliset ovat jäämässä alakynteen, rientää Odin jälleen apuun – kuinkas muutenkaan. Yllättäen tehdään myös pieni aikamatka Kings Of Metal kiekon The Warriors Prayer kipaleen tunnelmiin ja tuota tuttua kertomusta lavennetaan sekä elävöitetään nyt entisestään. Raidan nimi on tietysti Glory Majesty Unity ja viimeistään tässä kohtaa alkavat napit lennellä rinnuksista kaiken pullistelun myötä. Hieman toisenlaista menoa tarjoaa lätyn kevyin ja riehakkain vetäisy Die For Metal, joka on tosin jätetty viimeiseksi numeroksi vieläpä bonusraidaksi alennettuna. Tuo oluen huuruinen fanien ylistys on mielestäni silti huomattavasti sopivampi lopetus, kuin kiekon virallinen päätössiivu Hymn of the Immortal Warriors, joka on jälleen suuren orkesterin ilmoille puhkuma.

Gods Of War on kaikin puolin totaalinen kokonaisuus, joka vaatii huomattavasti enemmän sulatteluaikaa kuin viiden vuoden takainen Warriors Of The World levy. Yhtye on DeMaion johdolla sukeltanut takaisin mystisempiin ja eeppisempiin maailmoihin – ja ehkäpä jo vähän liiankin pitkälle, saattaa moni todeta. Tässä kun käy helposti niin, että muutaman kuuntelun jälkeen puheraidat ja introjen introt alkavat jo tympiä pahemman kerran. Kelpo levy, sitä en kiistä, mutta kokonaisuus ei yllä mitenkään yhtyeen klassisimpien tuotosten tasolle.