• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Grinderman: Grinderman

Mute

Blues-lyriikoiden määrittävät ominaisuudet ovat alakuloisuus ja epäonni. Aina menee huonosti, eikä sitä vastoin ikinä mene hyvin. Blueslegenda Son House otti vielä fundamentalistisemman kannan sanomalla, että ainoa, aito ja oikea blues käsittelee miehen ja naisen välisiä rakkaussuhteita. Muusta kertovat laulut ovat valetta, eikä näin ollen bluesia. Tällä kriteerillä katsottuna Grindermanin No Pussy Blues on parhaita blues-kappaleita pitkään aikaan ja uunituore levy varsin kovaa bluesia.

Grindermanin uutta levyä on monessakin paikassa kehuttu onnistuneeksi debyytiksi. Debyytti-sana on tässä yhteydessä kuitenkin hieman kyseenalainen. Vaikka Jack Whitekin vannoo The Raconteursin olevan oikea bändi, niin kyllä Nick Caven testosteroni-bluesia soittavaa Grindermania voinee tituleerata sivuprojektiksi. Tästä perusteluna jo se, että Cave on kertonut uuden Bad Seeds -materiaalin odottavan levytystä. Bad Seedsiä ei siis ole haudattu, mutta ei Grindermankään kuollut ole.

Caven eläväinen ”mini-Seeds” koostuu itse Bad Seeds –yhtyeessä soittavista muusikoista. Caven lisäksi bändissä ovat basisti Martin Casey, rumpali Jim Sclavunos ja viulisti Warren Ellis. Tyylillisesti Grinderman on todella kaukana Caven melankolisiin balladeihin keskittyvistä levyistä. Grinderman on raakaa ja kovaa, vaikka särövalleja ja metallin pauketta onkin maustettu pianolla, Ellisin viululla ja muilla herkuilla. Cave on tunnetusti ennenkin takonut pianoa kuin lyömäsoittaja ja tämäkään levy ei ole poikkeus. Grindermanilla mies kuitenkin viihtyy enemmän kitaran varressa.

Vaikkei Grinderman olisi täysin oikea bändi, niin se kyllä on tunnustettava, että se soi sellaisena. Ainoa selkeästi Caven tekemä biisi on Man In The Moon. Muissa kappaleissa kuuluu yhtenäisen bändin musisointi. Caven on aina ollut eniten lyriikkavetoinen muusikko eikä monimutkaiset bändisovitukset ole tulleet ikinä vain hänen kynästään. Mies onkin sanonut ettei olisi pystynyt tekemään Abattoir Blues –levyn rockrallia Are You Ready For Love, ilman muiden jäsenten panosta.

Uudella levyllä kvartetti heittää litran konjakkia naamaan ja risteilee monisävyisten bluesrallien kautta maaliin. Ainoaksi miinukseksi nousee lyhyt kesto, joka tässä tapauksessa on normaali 40 minuutin täyspitkä. Levy vain tuntuu menevän liian nopeasti. Punk-pastorin saarnaa on mukava kuunnella, oli bändi mikä tahansa.

Kommenttien keskiarvo:

MikaR kommentoi 19.04.2007:

Pisteet:

Täytyy antaa herra Cavelle tunnustusta siitä, että maestro osasi tehdä näinkin linjakkaan askeleen ajassa taaksepäin. Kun viimeisten levyjen aikana Seeds on alkanut kangistua omiin kuvioihinsa, voivat sedät heilua vapaasti tämän "uuden bändin" riveissä.

Karrikoidusti sanottuna Grinderman on soundillisesti, tyylillisesti sekä jopa teknisesti lähinnä raaistettu versio alkuaikojen Seedsista. Toivottavasti uusi yhtye pysyy vastaisuudessakin aktiivisena, sillä Cave ja kumppanit taitavat tällaisen hieman kulmikkaammankin rokkauksen jalon taidon.

Tuomas kommentoi 23.04.2007:

Pisteet:

Raakaa on ja rujoa, ja kuten monissa jutuissa todettu, parrakkaiden miesten musiikkia. Eritoten pidän levystä siinä mielessä, että aikuisrokkia voi näemmä tehdä tälläkin tavoin. Eivät näemmä kaikki jaksa vanheta laimentuen, mikä riemastuttaa. Vanhalle herralle on paljon arvokkaampaa, että musa kirskuu ja että saa sanoa ruman sanan. Ei nyt ihan tajunnanräjäyttävä levy, mutta erittäin mieluinen kuitenkin.