Colm Lynch: A Whisper in a Riot

Xcentury Music

Jos dublinilaista laulaja-lauluntekij� Colm Lynchia pit�isi kuvailla yhdell� sanalla, olisi se kyps�. A Whisper In A Riot on nuorukaisen debyytti, ja se t�ytt�isi klassisen folkrock-albumin kriteerit niin Bob Dylanin kuin Bruce Springsteeninkin asteikolla. Eli kyseess� on sit� tuttuakin tutumpaa ruispuikulaa, laadukasta mutta yll�tykset�nt�. Levyn parhaat laulut tarjoillaan heti k�ttelyss�. Avausraita Lucinda svengaa vastustamattomasti, t�t� seuraava The Storm on yksinkertaisesta kaunis ja ytimek�s balladi, albumin loppupuolelta erottuu karmean tarinan ja villin tulkinnan herkullinen ristisiitos Two Bullets & A Gun. Kokonaisuudessaan kappalemateriaali k�rsii liiaksi yksitoikkoisuudesta. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea tulkitsemisen taiteesta, ja siin� Lynch on vahvoilla. H�n on ilmeik�s ja vahva laulaja ja lis�ksi varsin taitava akkarin soittaja.

Itse�ni hieman h�iritsee se, ett� kiekko noudattaa turhan orjallisesti sellaista folkmusiikille ominaista � ja ani harvojen hallitsemaa - arkkityyppisyytt�, jonka mukaan laulajan suorapuheinen vilpitt�myys ja musiikin konstailemattomuus on tie aitouteen ja ajattomuuteen. Ik��n kuin t�m�n tueksi on kansikoteloon mahdutettu toinenkin seedee, joka sis�lt�� riisutut �mies ja kitara�-versiot albumin kappaleista. Niit� kuunnellessa potentiaalin aistii paikoin kuitenkin paremmin kuin varsinaiselta levylt�, jonka tuotanto ja sovituspuoli on teknisesti tasokasta, mutta vie musiikkia l�hemm�ksi oluthuoneiden mukavuudenhaluista traditionalismia. Lokakuussa Lynch kiert�� Suomen kapakoita ja luulenpa, ett� musiikkinsa on parhaimmillaan juuri el�v�n� esitettyn� ja kuunneltuna.