Lighthouse

Kitaraguru Timo Kämäräisen luotsaama Beagon on kiilaamassa itseään lontooksi lauletun rockin kentälle ajankohtaan nähden sangen epäsovinnaisin keinoin. Kun tämän hetken kuumimmat nimet löytyvät indie- ja emobändeistä on perinteisempään ilmaisuun luottava yhtye outolintu. Aina Beatlesistä Museen vaikutteita sulauttava Beagon on siinä seurassa sinänsä sen verran piristävä lisä, että se toki erottuu edukseen tarjonnasta. Harmi vain että sävellyskynän terävyys ei ole säilynyt bändin toisella albumilla alusta loppuun.

Face My Fears -single avaa pelin ja on oikein menevä ralli. Love Is A Fantasy taasen kuulostaa sen verran liverpoolilta ettei oikein uppoa. Control Of My Mind sen sijaan iskee hauskalla kitaroinnillaan. Vuoristorata jatkuu alusta loppuun. Lopullinen koukuttavuus uupuu terävimmästä kärjestä, mutta toisaalta laimeimmatkaan viisut eivät aiheuta puistatusta (toisin kuin kansitaide). Beagon on kuitenkin trio taitavia muusikoita joten perusasiat ovat paremmalla kuin hyvällä pohjalla. Kämäräisen tulkinnassa on sopivasti vaihtelevuutta, joskaan levy ei kuitenkaan herätä suuria tunteita, säväytä tai kosketa. Traffic onkin vain perushyvää, joskin taidokasta riffivetoista rockia ilman mieleenpainuvuutta.