Gorillaz: D-Sides

Parlophone

Tuskinpa tiesiv�t Damon Albarn, Dan The Automator, Miho Hatori ja kumppanit mihin kaikkeen �sarjakuvab�ndi� Gorillazin perustaminen tulee johtamaan. Kun b�ndin raikas debyytti n�ki p�iv�nvalonsa vuonna 2001, oli yleisen� odotusarvona ett� levy tulee j��m��n korkeintaan sivuhuomautukseksi useilla tahoilla meritoituneiden muusikkojen uralla. Pian t�m� hauskanpidon ja irroittelun varalle suunnattu projekti alkoi kuitenkin el�� omaa el�m��ns�, ja tekij�iden suhtautuminen sit� kohtaan muuttui v�ist�m�tt�. Demon Days olikin tekij�ilt��n jo selv�sti t�ysipainoisempi n�ytt�, joskin siit� puuttui ensimm�ist� levy� leimannut rentous. Materiaalia Albarnin jengi sai kuitenkin loihdittua niin runsaasti, ett� harvinaisuuskokoelma j�i vain odottelemaan oikeaa julkaisuajankohtaa.

Kuten aiemmin on todettu, Gorillazin konsepti on popmusiikin maailmassa ainutlaatuinen ja se antaa tekij�illeen monella tavalla vapaammat k�det kuin �p��b�ndiens� kanssa. Kun keikkailu on k�yt�nn�ss� nollassa, musiikkia ei juurikaan tarvitse promotoida (ainakaan oman l�rvins� kanssa), eik� esimerkiksi videoiden ty�st�minen vie aikaa, vaikuttaa se v�ist�m�tt� positiivisella tavalla musiikkiin. Ja kun kyseess� on useista lahjakkuuksista koostuva ryhm�, jakautuu vastuu my�s biisienkirjoituksen ja studioty�n suhteen tasaisesti � vaikkakin alusta alkaen on ollut selv�� ett� Albarn on ottanut Gorillazin ainakin n�kyvimmin omaksi lapsekseen. V�heksy� ei toki suvaitse Dan The Automatoriakaan, jonka panos varsinkin rytmiikka-ja soundipuolella on aina ollut merkitt�v�.

Mit� uutta D-Sides sitten tuo Gorillazin saagaan? No, ainakin muutamia ylitsep��sem�tt�m�n hienoja lauluja, sek� useita kaappien k�tk�ist� l�ytyneit� harvinaisuusksia. N�iden taso vaihtelee tietenkin kaikkialla mielenkiintoisen ja kuriositeetin v�lilla, mutta Gorillazin tapauksessa niiden rankkaaminen pelk�ksi ylij��m�ksi olisi huolimatonta. Yll�tt�vint� on, ett� D-Sides on yleistunnelmaltaan tummas�vyinen ja jopa varsin mellow - hieman samaan tapaan kuin Albarnin toinen tunnettu projekti The Good, The Bad & The Queen. Pohdiskelevia sanoituksia, hidasta ja raskasta biitti� ja silloin t�ll�in matkalle sattuvia kitara-tai synakoukkuja. Paikoin fiilis hiipii jopa jazzahtavuuden puolelle, kuten salakavalassa Highway (Under Construction)-biisiss�. Varsinaisia tykkisinglej� ei levyll� ole ja ehk� juuri siksi ne ovat l�yt�neet paikkansa t�lt� koosteelta. Avaussiivu 69 Statesta olisi tosin sellaisen vokaalit lis��m�ll� saanut.

Jos vertailukohdaksi otetaan yleinen b-puolikokoelmien taso, on D-Sides paikoin jopa loistava. Mutta jos � kuten varmasti reilumpaa on - samalla viivalle laitetaan b�ndin kaksi varsinaista studiopitk�soittoa, on D-Sidesin rankkaaminen sinne hieman keskitason yl�puolelle perusteltua. Siit�kin huolimatta on pakko ihmetell� miten kovassa iskussa Damon Albarn on musiikintekij�n� t�ll� hetkell�. Tuskin edes maltan odottaa Blurin piakkoin julkaistavaa uutuutta.