Levyarvio

The Wombats: A Guide To Love, Loss & Desperation

14th Floor

Joopa joo. Brittilehdistön lemmikiksi nousemisen ja lahjakkuuden välillä ei tunnu enää olevan minkäänlaisia yhtäläisyysviivoja. Nykyään tuntuu pitkälti riittävän, että bändi on tyylillisesti oikeassa muotissa ja että sillä sattuu olemaan hyppysissään yksi tarttuva sinkkuhitin poikanen. The Wombatsin kaltaista floppia ei kuitenkaan ole sitten 90-luvun puolenvälin ja Menswearin esille nostettu. Jos rinnalle otetaan vaikka samanlaista hypeä aikanaan nauttineet The Arctic Monkeys ja The Klaxons, on ero valitettavan selkeä. Vompatit ovat nimeään myöten pahasti hukassa.

Älkää ymmärtäkö väärin – Wombatsista voi kyllä kasvaa hyväkin bändi. Se vaatii vain perkeellisen kovaa työtä ja ehkä jopa oikeata tähtien asentoa. Nyt bändi on päässyt aivan liian varkain nauhoituspuuhiin, vaikka sen yhteissoittoa, kappaleita, melodioita - ja yleensäkin kaikkea – olisi pitänyt marinoida treenikämpän ja brittipubien nurkissa. Pahin Wombatsin kompastuskivi on sen puuduttavan yksipuolinen biisimateriaali. Ainoa kappale, joka jollain positiivisella tavalla nousee esiin, on bändin Let´s Dance To Joy Division-hitti. Vaikka siitäkin paistaa selvä kertakäyttöisyys, viehättää se silkan energiansa voimalla.

Ainoa seikka josta Wombatsille voikin pisteitä suoda, on sen kiistämätön innokkuus. Jos se saataisin ensi kerralla valjastettua kunnollisten biisien palvelukseen, voisivat tulokset olla varsin rohkaisevia. Nyt Wombats on silkka yhden tempun ihme, jonka ”parasta ennen”-päiväys vanheni jo ennen vuotta 2008.

*1/2---
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet:  Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Kommenttien keskiarvo: ****-

Karik kommentoi 21.04.2008:
Pisteet: ****-
The Wombats jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse en kerrankin ole kyyninen, vaan diggailen bändin debyytistä. Tämä levy on lukemattomat kerrat saanut minut hyvälle tuulelle aivan mainioilla biiseillä kuten Kill The Director, Moving To New York ja Let's Dance To Joy Division. Kun levyllä mahtuu jo nämäkin, niin voi olla tyytyväinen. Aika kevyttähän kamaa tämä on, mutta toimii mukavasti kevään korvalla.



Mutta muistetaanko tämä bändi vielä 10 vuoden kuluttua? Tuskin, mutta seuraavat levyt sen määrittävät. Seuraava levy, joka tehdään tod. näk. hirveällä kiirellä ratsastamaan edellisen levyn maineella floppaa kuitenkin. Silti, nautin tästä, niin kauan kuin sitä kestää.
Artistihaku
Artisti

The Wombats

Brittipopin viimeisimmän sukupolven tulokas Liverpoolista.

Linkki:
thewombats.co.uk

(Päivitetty 16.9.2011)

Levyarviot

A Guide To Love, Loss & Desperation
*1/2---
09.01.2008
Arvostelijana Jari Jokirinne

Livearviot

The Wombats (GBR), The Wha’s
15.09.2011