• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Flogging Molly: Float

SideOneDummy

Flogging Molly on ollut jo pitkään osa suomalaistenkin musiikinkuluttajien tietoutta, tosin valtaosiltaan bändi on ihastuttanut nimenomaan tiuhoilla vierailuillaan suomalaisilla kesäjuhlilla. Ja mikä olisikaan sopivampaa kesämusiikkia humalaiselle pohjoiselle festivaalikansalle kuin amerikkalainen irkkupunk, jossa irlantilaisen perinnemusiikin kuvankaunis melankolisuus kohtaa punk rockin kipakan riehakkuuden? Jos Eläkeläiset on huumoriviinahumppineen sitä todellista suomalaista letkajenkkaa, on Molly se maailman versio samasta asiasta – tosin vaihtelevammalla sävypaletilla ja pääasiassa omilla biiseillään.

Irlannissa äänitetyllä Float-levyllään yhtye on liikkeellä jo tutuksi tulleilla vaihteilla. Avausraidan kaihoisa kesäillan valssi vaihtuu mahtavan Paddy´s Lamentin riehakkaaseen mollisärö-poljentoon tai positiivisempaan Requiem For A Dying Songiin yhtä luontevasti kuin miten yhtye onnistuu sulattamaan mandoliinit ja viulut rokkikitaran kylkeen. Kyllä levyltä sitä hiukan kepeämpääkin polkkaa löytyy, mutta pääasiassa Mollyt pistävät melankolian sävyillä – mikä luontevasti maistuu suomalaiseen makuun.

Monen artistin kohdalla tuoreus on sellainen asia, josta kriitikko innostuu – tässäpä on taas jotain hienoa ja uutta! Jo tutuksi tulleen artistin kohdalla taas toivoisi aina joko jonkinlaisia uusia mausteita ja tottakai ennen muuta mahdollisimman iskeviä biisejä. Vaikka Float on ehkä entistäkin mietteliämpää Flogging Mollyä, jää valtaosa levyn materiaalista vain ihan ok –tasolle. Lähes poikkeuksetta kaikkea tulisi varmasti nautiskeltua livemuodossa täysin palkein, mutta kotistereokuuntelussa se ihan viimeisin kipinä uupuu. Mollyjen perussoundi on edelleen mukavaa kuunneltavaa, mutta koukkumelodiat, iskevät kertsit ja ihon alle pääsevät tunteet tuntuvat kaikki olevan turhan harvassa. You Won´t Make A Fool Out Of Men positiivista huohotusta tai seuraavan kappaleen pysähtymistä asian äärelle kaipaisi hiukan lisää. (Promokappaleen biisilista ei pidä lainkaan kutiaan oikean biisijärjestyksen kanssa, siksi biisien nimeäminen oli välillä hiukan kinkkistä.)

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 24.03.2008:

Pisteet:

Festarisuosikista on vielä erittäin pitkä matka oikeasti innovatiiviseksi yhtyeeksi. Flogging Molly saattaa hyvinkin olla yksi tämän hetken toimivimmista live-akteista, mutta levytettyyn muotoon se ei ole ikinä saanut parasta kipinäänsä purkitettua. Parhaimmillaankin bändin tuotanto on energiansa ja dynamiikkansa puolesta jäänyt johonkin puolitien maisemiin.

Floatin myötä bändi on lähtenyt lievästi keventämään soundiaan. Tutut elementit banjoineen ja tinapilleineen eivät luonnollisesti ole kadonneet mihinkään, mutta punk-rytkeen puolesta kierroksia on laskettu parin askeleen verran. Vaikka muutos ei olekaan korviin pistävän suuri, on se syönyt osan Mollyjen persoonallisuudesta ja tasoittanut eroja levyn ääripäiden välillä. Nyt suurin osa Floatista kuluu ympäripyöreän akustisen irkkufolkin parissa.

Jo Flogging Mollyn alkuperäinen resepti haiskahti niin pahasti kertakäyttöiselle, että sille oli vaikea ennustaa kovinkaan pitkää elinkaarta. Yhä suuremman kansansuosion kannalta kulmien hiominen saattaa olla oikea ratkaisu, mutta yhtyeen varhaiseen rymistelyyn mieltyneille pala saattaa olla liian suuri nieltäväksi.