Tamperelaiselta Cry Barilta on lupa odottaa paljon. Jos yhtyeen kokoonpanosta löytyy sellaiset nimet kuin Janne ”Liekki” Kuusela, Saku ”Bruce” Virtanen, ja Futonesta tutut, toimittajanakin tunnettu Tomi Nordlund ja Lasse Noukka, asettuu rima heti korkealle. Suurin uhkakuva nousee lähinnä siitä, ettei vain kyseessä ole yhtye joka toistaa liikaa herrojen muita musiikki-projekteja. Onneksi Cry Barin rikassävyinen kitarapop on aikalailla omilla linjoillaan eikä ainakaan Suomen rajojen sisällä vertaudu liian suoraan juuri mihinkään. Kuuselan ja Nordlundin vuorovedolla hoitamat vokaalit eroavat vähintään riittävästi esimerkiksi Liekistä ja biisimateriaalin koskettimilla leijaileva, mukavan ajaton ja tarpeen mukaan kaikuinen sointi kuulostaa kuuntelu kuuntelulta paremmalta.

Kipakasti riffittelevän, mutta silti rauhallisesti maalailevan nimibiisin jälkeen näppäilevämpi ja melankolisempi Ghost Surfer (Days Gone By) kuulostaa kaikuineen hyvältä vastapainolta ja on muutenkin levyn kultakimpale. Nelikko onnistuu hyvin yhdistämään ajattoman melodisuuden hallinnassa pysyvään eteenpäin pyrkimiseen. Kuusiminuuttinen päätös Radio humisee liikkeelle vieläkin seesteisemmin. Biisi lähtee kasvamaan hienosti reippaampaan ilmeeseen ja pisteleekin lopulta ihan mojovalla rokkijalalla, mutta kaikessa rauhassa – kuten yhtyeen ilmeeseen tuntuu kuuluvan. Okke Komulaisen orkestraatioilla hivenen lisäulottuvuutta vielä pohjansa päälle saava kappale päättää hienon kolmen biisin näytteen, joka ylittää rimansa komeasti ja saa odottamaan Cry Barilta paljon hyvää jatkossa.