Hi-Lo & In Between, Cry Bar
29.01.2009
Doris/Tampere
Doriksen bändi-iltaman jatkuivat kahdella paikallisella yhtyeellä, jotka ovat molemmat ehtineet keräämään Desibelinkin huomion osakseen. Indien kanssa flirttailevaan akustiseen folk- ja country-kerrostumaan, avaraan americanaan kallellaan oleva tamperelainen viisikko Hi-Lo & In Between oli tullut myös livenä todistettua, kun taas säröisämpää kitarapoppia soitellut Cry Bar on aiemmin jäänyt näkemättä.
Näppäillen kulkenut ja viululla ja pystybassolla vakuuttanut Hi-Lo oli jälleen loistava. Pelkästään yhtyeen avaran heleä soundi koskettimineen ja vispilärytmeineen hivelee korvia mutta sen lisäksi yhtyeellä on monta erittäin tarttuvaa kappaletta eikä laulaja-kitaristi Juha Timosen laulussakaan ole motkottamista. Kun yhtyeellä oli esitellä debyyttilevy White Whalen Feathers Of Todayn ja kumppanien oheen myös oikein tarttuva uusi kappale, niin oikeastaan Grateful Dead -versiointi oli keikan turhinta antia. Todella hyvä!
Cry Bar taas kulki livenä yllättävän lähellä voimapopin (ei sentään ihan pubirockin) keskitien uria. Tiedä sitten kuinka paljon Janskun puuttuminen riveistä näkyy nelikon kokonaissuorituksessa, mutta sitä samaa imua yhtye ei saanut aikaan kuin mitä vuoden takaisella Long Gone Gonzales-EP:llään. Nimibiisi soi ripakkana bilebiisinä toki edelleen hyvin, mutta muita vastaavan kaltaisia vetoja ei oikein noussut. Itse asiassa yhtyeen balladi-osasto potki ainakin tällä keikalla huomattavasti reippaampaa puolta paremmin. Tomi Nordlundin laulu on kohtuullisen mukavaa kuunneltavaa ja ne levymuodossa vakuuttaneet rikkaat polveilut nostivat rauhallisemmissa kohdissa edes hivenen päätään. Yhteissoiton sulavuuteen tarvitsee myös vielä pistää treeniä. Hiukan hakusessa siis.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
